Kuusikymmentäminuuttia eikä ainuttakaan sekuntia päälle. Kutsun sitä leikkisästi tehotunniksi. Ajatella miten kekseliäs olenkaan näiden nimien kanssa. Sellaisia, että tasoisenikin ne ymmärtää.
Tehotunti toteutuu jokaisena kotona vietettynä iltana. Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta toki, mutta laiskuus ei sovi syyksi jättää start-nappulaa painamatta. Startin jälkeen se alkaa, rytökasan pelastaminen asuttavaksi kodiksi.
Tehotunnin aikana pitää pysyä liikkeessä ja päämääränä on sosiaalitoimenkin hyväksymät elinolosuhteet ihmiselle. Itsensä ruoskinnassa työn tehokkaaksi edistäjäksi on todettu menevä musiikki, teeveden keittäminen ja villasukkien riisuminen viluisten varpaiden saavuttamiseksi.
Tehotunnin voi käyttää esimerkiksi seuraaviin puhteisiin
- Imurointi (vasta sitten, kun kivet rapisee jalkapohjista sänkyyn noustessa)
- Pölyjen pyyhintä (suoritan sen, kun lapset valittaa sumuisuutta Pikku Kakkosta katsoessa)
- Tiskit (tässä olen tosi hyvä ja supertehokas!)
- Rätteily (keittiössä pilkunviilaaja, vessan pesu vaatii jo pari päivää henkistä valmistautumista)
- Moppailu (NOOOOOU!)
- Pyykit (lapsista on hauskaa kisata, kumpi saa sukkansa korkeammalle sijalle pyykkivuoren huipulle)
- Kaappien järjestely (siirrä tavaroita paikasta A paikkan B ja ensi viikolla takaisin)
Vastoin kaikkia ajatuksia tehotunnin saa käyttää myös mapittamiseen, laskujen maksamiseen, paperitöihin ja elämäntyön hoitamiseen kuuluviin velvollisuuksiin. Ei kovin aktiivista liikkumista, mutta vastenmielisyytensä vuoksi sisältyy listaan.
Tehotunnin aikana kiellettyjä on kaikki itselle mieleiset asiat. Omalla kohdallani se tarkoittaisi tyynynpäällisten vaihtoa tai muuta turhaa rymsteerausta, ruoan tai eväiden suunnittelua ja tekoa, leipomista, nikkarointia, huonekalujen siirtelyä, maalausta tai myyntiin laittamista, kasvien nyppimistä, sapuskan syömistä tai edes sen ajattelua. Esimerkiksi.
Tunti on lyhyt, toisinaan hyvinkin pitkä. Useimmiten kello soi juuri, kun hyvään alkuun ennätti. Lopetettava on, kuin seinään. Muutoin huomaan huushollaavani vielä kolmen tunnin päästäkin.
Raivostuttava piipitys ja tunnin jatkunut tohina loppuu yhdellä napin painalluksella. On aika kaataa hautunut tee kuppiin, koota iltapala tarjottimelle, kiskoa villasukat jälleen varpaita lämmittämään ja käpertyä viltin kanssa sohvalle.
Kuulostipa loppu upealta. Se oli satua. Sohvalle asti en päädy juuri koskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti