Muistan ikuisesti tunteen. Läpi kehon kulkevan kuuman aallon puistatuksen kautta kylmän hikiseen kuvotukseen. Kaikki ne sanat, joita pääni sisälle nousi. Ne, joita en voinut edes ulos päästää. En ollut valmis. Piti sulatella.
Meni viikkoja syömättä, pohtiessa, alakulossa. Hiljalleen sanat alkoi tulla ulos. Tuli ryöppyinä, törkeyksinä, asiattomuuksinakin. Tarkoitukseni oli satuttaa, mahdollisimman pahasti, saada ihminen vihaamaan, lähtemään. Tunsin, etten ikinä, en koskaan pystyisi riittävän pahasti sanomaan ja loukkaamaan.
Kuukausien jälkeen saan viestin. Katuvan, anteeksi pyytävän ja tapaamista haluavan. Pakkasessa tiet kohtaavat, pelokas ihminen tennareissaan. Niin nuori, liian nuori. Kivinen tie tallattavana, paikka suurissa saappaissa valittavana. Pyytää anteeksi häpeillen, ei tiedä mitä sanoja sanoisi. Koitan olla pettynyt, mutta päästän kasvoilleni hymyn, annan anteeksi. Tilanne vapautuu, puhutaan ja selvitellään. Kerron asioita menneestä, pohdin tulevaa. Kaikkea en kerro, liian satuttavia asioita, joiden pelkään kolahtavan omaan nilkkaan. Ehkä jokaisen orastavan suhteen alkaessa on hyvä leijailla onnellisessa kuplassa. Lopulta kiitän, juuri siitä, että hän oli antanut itselleni uuden mahdollisuuden aloittaa puhtaalta pöydältä.
Ajattelen aina ensin lapsia, heidän pärjäämistä ja selviytymistä. Esitän vaatimuksia lasten suhteen, heidän parhaastaan. Haluan elämän tasoittuvan ennen kuin yksikään uusi ihminen hyppää mukaan heidän riekaleiksi revittyyn lapsuuteensa. Koen vihdoin saavani arvostusta äitinä, lapsilleni läheisimpänä ihmisenä. Toiveet ja vaatimukset kuunnellaan ja niitä kunnioitetaan. Haluan kiittää, juuri tästä. Tärkeimmästä asiasta yhteistyön onnistumiseksi.
Hiljalleen palaset loksahtelee kohdilleen, yhteistyö jatkuu toimivana ja joustavana. Lapset ja aikuiset vaikuttaa onnellisilta ja tasapainoisilta. Hymyä alkaa löytyä jokaisen kasvoilta. Huomaan kiintymyssuhteen vahvistumisen saadessani vastaanottaa iloisia lapsia kyläreissuiltaan. Arvostan vastuunottamista ja -kantamista asiassa, joka toivottavasti jokaisella lapsia hankkineella ihmisellä on elämässä ykkösenä. On niin helppo hengittää, kun tietää lasten asioiden olevan mallillaan.
Koittaa viimein kevät, aurinko paistaa ja pikkulinnut kertovat heidän elämään astuneesta uudesta ihmisestä. Hän on ihana, tykkää Hello Kittystä ja puhuu prinsessojen juttuja. Omistaa niiiiin kauniita vaatteita ja laukkuja. Hymyilyttää, kun kuulen pienen ihmisen onnellisia tarinoita yhteisistä toimista, toivon onneni säilyvän. Lasteni elämässä on uusi tärkeä ihminen, jonka halua selviytyä suurissa saappaissaan kunnioitan.
Harvalle puhun suoraan, avaan elämäni läpikotaisin. Kipeimmät tapahtumat, suurimmat arvet jättäneet asiat tietää vain vanhempani. Menneet tapahtumat vei maton tyttären jalkojen alta, mutta toisinaan tuntuu, että vanhempieni jalkojen alta romahti kokonainen lattia. Toivon, että hekin antaisivat ihmiselle uuden mahdollisuuden, heittäisivät katkeruutensa ja pettymyksensä romukoppaan, istahtaisivat samaan kahvipöytään.
Tulee perjantai, jolloin tyttäreni itkee. Ei halua mennä yökylään, ei yksin. Lohdutan jälleennäkemisen olevan jo liki oven takana. Ei auta, ei mikään. Hetken pohdittuani vedän esiin kortin, jota en uskonut käyttäväni, niin paljon luottavani. Sanottuani "Ehkä siellä on illalla myös A ja voitte tehdä yhdessä kivoja tyttöjen juttuja", hymy nousee tytön kasvoille, pyyhitään kyyneleet ja seuraavana päivänä kuulen yökylässä olleen kivaa.
En vihaa, en ole katkera, en kadu sanomisiani, en ennakkoluulojani. Nuori nainen kantaa vastuunsa siinä missä toivoin, on lapsilleni tärkeä ja toisinaan läsnä elämässä. Kiviä ja kuoppia löytyy taatusti vielä monia, mutta toivon neidon selviävän niidenkin yli, säilyvän osana viikottaisia puheenaiheita.
Toivon saippuakuplan vahvistuvan, leijailevan korkeuksiin. Uskon pettymysten, menneiden ihmissuhteiden, elämän vastoinkäymisten kasvattavan ihmistä. Haluan uskoa uuteen mahdollisuuteen, ihmisen muuttumiseen. Toivon koko sydämestäni kaikkea hyvää, onnellista elämää ja saumattoman yhteistyön täyteisiä tulevia vuosia. Kiitos heille. Molemmille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti