Peti paikallaan

Yllä olevat kuvat eivät liity tapaukseen. Räpsyjä viikon varrelta.

Kävin asuntonäytössä. Annoin välittäjän jupista joutaviaan samalla kun katselin parvekkeelta viikottaisia lenkkimaastojani. Koitti maalailla unelmiini vitriinejä viinilasein höystettynä. Makuukamarin ruskean tapetin saisi helposti korvattua viimeisimpien trendien mukaiseksi. Hymyilin vaikka sisimmässäni nauroin sanoille, joiden tehtävä oli saada asiakas ihastumaan. Näin ympärilläni juuri sen mitä halusinkin; likaisen, sekaisen, kuluneen, eletyn asunnon. Käänsin ajatuksissani miinukset plussiksi, virheet mahdollisuudeksi. Näin jo itseni aseistautuneena hiomakoneeseen, pakkelilastaan ja maalitelaan. Omassa huushollissa, ilman kompromisseja, ainoana kiistakaverina vain minä itse.

Muutamaa päivää myöhemmin istun terassilla. Yksi toisensa jälkeen naiset väsähtää, hipsii hiljalleen kotia kohti puolisoidensa ja lasten viereen nukkumaan. Jään vielä toviksi, jutustelen tuntemattomille, totean maailman olevan päivä päivältä pienempi. Yöllä tallustan kohti yösijaani, kevein mielin ja elävin askelin. Mietin miten hienoa olisikaan köpötellä tai polkea pitkin joen vartta omaan kotiin, omaan sänkyyn, omien lakanoiden väliin nukkumaan. Ettei aina olisi tarve kysellä kavereiden nurkista kolosta, johon Pappadiippa voisi itsensä yöksi mahduttaa.

Herään muutaman tunnin nukuttuani. Avaan oven aurinkoiseen aamuun, tallustelen torille ja ostan kassikaupalla tuoreita kasviksia aamiaispöytään. Emäntä keittelee puurot, heitän päälle voisilmän ja ripottelen sokeria. Aamukahvit ryystetään perheen pitkäaikaisen haaveen ja unelman, oman kodin terassilla. Nauretaan, muistellaan mennyttä iltaa ja suunnitellaan tulevaa. Juuri sitä tulevaisuutta, joka jatkuu yhteisenä tulevat vuodetkin, työssä ja vapaalla.

Sisko, älä luovuta vielä
me ollaan vihdoin oikeella tiellä
matka on pitkä ja kivinen
mutta älä pelkää
mä otan sut vaikka reppuselkään
ja puolet sun huolistasi kannan
säkin tekisit mulle niin
älä luovuta vielä
älä anna uskoasi ihmisiin
vielä tulee muutokset murheisiin

Jottei kellään olis orpo olo
tarvis enemmän duoo ku sooloo
tää menee niille jotka yksin kulkee
koti siellä missä sun ei tarvi ketään pois sulkee
Jottei kellään olis orpo olo
tarvis enemmän duoo ku sooloo
tää menee niille jotka yksin kulkee