Näin työssä käydessä on elämä muuttunut yhdeksi viisveisailuksi. Juuri koskaan ei ole mikään siistiä, paitsi ehkä silloin harvoin, jos on ollut tilaisuus tuntitolkulla siivota YKSIN ilman ainuttakaan pientä apukättä. Viisveisataan vaan ja nautitaan elämästä, vaikka sitten villakoirien kera.
Jokunen viikko sitten olohuoneen sohvapöytä siirtyi ikkunoiden eteen taimien kasvatukselle. Juuri mitään ei vielä ole purkkeihin saakka saatu, koska talon isommalla neidillä on niin hatara viisveisaajan pää, että ohittaa onnistuneesti jokaisella kauppareissulla huomaamattaan siemenhyllyt. Todennäköisesti siis tänä kesänä meillä ei kasva mitään persiljaa kummempaa. Lienee nuokin lakastuvan, kun viisveisaillaan niidenkin kastelu..
Lapsen joka aamuinen kysymys on nykyään "meetkö äiti tänään kirppikselle?" ja kerran viikossa molempien iloksi vastaus on myönteinen. Kysymys kaiketi osoitetaan vain siksi, että yleensä tuliaisia on luvassa, jos sattuu olemaan kirppispäivä. Tällä viikolla kotiutui mm. pieniä taskueläimiä. Voi hyvänen aika on niitä sitten rakastettu!
Emännälle iski ahneus kalatiskin tarjouksilla, joten lauantain kunniaksi pyöräytettiin iso kattilallinen muusia ja pellillinen silakkapihvejä. Isomummi ja -vaari kutsuttiin syömään ja pullat mussutettiin vielä jälkiruoaksi. Täytyy todeta, että tämä mummo on oppinut leipomaan pullaa kuluneiden vuosien aikana. Ne näyttää jo pullilta ja maistuukin liki mummojen tekoisilta. Paino kuitenkin sanalla liki. Mummoksi on vielä matkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti