Talvella en juokse koirien kanssa. Reilusti yli oman painoni vetokoiria vyössä kiinni olisi turhan riskiä touhua parhaimmissakin nastalenkkareissa, kun sopivasti jänis eteen pomppaisi. Näinpä koirat saa tyytyä talvisin kävelylenkkeihin. Ehdottoman hyvät kengät ovat olleet Icebugin nastakengät. Kuudetta talvea käytössä ja ainuttakaan nastaa ei vielä puutu.
Mitä niihin yksinäisiin juoksulenkkeihin tulee.. Vähiin on jäänyt. Yksi 30 min lenkki viikossa ja kunto on kyllä romahtanut. Askel painaa, pakko myöntää. Onneksi suunta on vain ylöspäin ja koko piiiitkä sula ja valoisa kausi edessä. Ottaen huomioon sen, että en vielä yhtenäkään vuonna ole maaliskuussa ollut siinä juoksukunnossa, että puolituntinen menisi kepeästi. Lienee liian aikaista edes haaveilla 10 km matkasta tässä elämäntilanteessa, mutta ei sekään mahdottomuus ole, jos koivilla vain terveyttä piisaa.
 |
| Niket ei liene parhaat popot maastojuoksuun? |
Eilen juostiin 40 min lenkki pitkin metsäpolkuja ja pikkuteitä. Metsä on ehdottomasti parasta alustaa niin jaloille kuin mielellekin. Valitettavan vähän polkuja vain löytyy, hieman enemmän vaihtelua kaipaisi. Sanoinkuvaamatonta se fiilis, jonka saa maaliskuisesta juoksulenkistä hämärtyvässä illassa, yhdistettynä kevään tuoksuun ja likomärkiin lenkkareihin. Koko kesä vielä edessä, alkaa herätä luonto ja sielu henkiin pimeän kauden jäljiltä.
Tällainen pikkuinen haamu kotiutui lenkiltä. Toinen isompi haamu harrasti vesilammikossa istumista ja makaamista (!!!) vilvoitteluksi. Väsyneitä, mutta onnellisia. Kaikki kolme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti