Elämäni kärryt

Lastenrattaat ja -vaunut on kerrassaan huvittava asia tässä taloudessa. Jo pitkälti ennen lapsukaisen odotusta ostin Emmaljungan Edget (jynou, kun halvalla sai!), lastenvaunujen aateliat näin maalaisoloissa. Ei auttanut vaihdolla pienempiin, kolmipyöräisiin, nappiaisallisiin, erilaiseen jousitukseen.. Lapsi ei ennen 10 kk ikää nukkunut kärryissä kuin liikkeellä ollessa ja jokaisen lenkin jälkeen ei sängystä seuraavana aamuna meinannut ylös päästä selkäkivuissa. Rapiat kymmenet kärryt talossa pyörähti ennen kuin tajusin, ettei todellakaan vaunut olleet meikäläisen juttu. 

Vajaan vuoden iän saavutettuaan lapsukainen päättikin alkaa nukkua pitkiä päiväunia rattaissa pihalla. Ihanaa! Vaikka olen lukenut ties ja mitä "kauheuksia" niin olen silti todella onnellinen siitä, että meillä lopulta tykästyttiin ulkona nukkumiseen. Renkaathan siinä nyt ei kuluneet kun pihatietä tallattiin pari kertaa päivässä. Lopulta kotiutui Someron Ecotekolasta suoraan likomärkänä auton peräkärrystä Emmaljungan rattaat vitosella. Vuosimalli sijoittuu -80-luvun alkupuolelle ja kovalla kuurauksella rattaista saatiin enemmän kuin hyvin tarpeisiin sopivat. Jännää miten nämä entisaikaiset homekäsittelemättömät ja hyvin tuulettuvat kankaat ei mene homeeseen edes vuosien ulkona säilytyksen jälkeen.. Hmm..?

Nämä viininpunaiset unelmat palveli meillä vuoden verran enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Kilometrejä ei tullut, eipä nämä lenkkirattaat olekaan. Nukkuminen luontui hyvin lampaantaljan kanssa ja täytti kaikki esteettiset vaatimukset, joka toki oli se tärkein asia, kun niitä rattaita päivittäin akkonan alla katseli. Valitettavasti kaikkea ei voi säilöä ja nämä on matkanneet jo uudelle juniorille käyttöön.

Jo useamman vuoden olen ollut äidilleni hieman katkera, kun aikoinaan myi meidän kasari-Briot eteenpäin. Myöhemmin tarina kertoi niiden päätyneen jo kaatopaikalle. Sattuipa eräs sateinen kesäpäivä lapseni ollessa 2,5v vanha, kun nämä turkoosit Brion kasari-kaunottaret nököttivät Forssan Fidassa ruosteessa ja kärpäsenkakassa. Likipitäen saman malliset kuin lapsuuden perheessä oli ollut. Hintalappua katsoessa, Fidan kiskurihintoihin tottuneena meinasin pudota pyllylleni; 8e, ei 80e vaan 8e! Ja niin pakattiin takakonttiin jotain täysin turhaa ja tarpeetonta. HUPS! Patapataa ja pesuainetta kehiin ja tässä lopputulos, ovat liki kuin kaupasta tuodut. Briot tuli jäädäkseen ja ne varastoitiin mamman vintille. 

Vaikka kantoliinat ja -reput veti ehdottomasti pidemmän korren käytännöllisyydessä, on aivan varmaa, että tulen ostamaan myös tulevaisuudessa vaunut ja rattaat mikäli vielä joskus "vauvaudun". Ihan vaikka vaan akkonan alle nököttämään.