Palataan ajassa lapsuuteen, kultaiselle yhdeksänkymmentäluvulle. Meillä oli Nintendo, hurjimmissa peleissä Luigi heitti pilkullisilla munilla vihaisen näköisiä sieniä. Tai olisi heittänyt, jos pikkusisko olisi osannut tähdätä. Harmittihan se, pisti puremaan mestaripelaaja isoveljeä. Myöhempinä vuosina opin myös sietämään pettymyksiä, ei alle kouluikäinen vielä moiseen kykene.
Television tarjontaa muistellaan vieläkin. Oli Pikku Posteljoonia, Tohtori Sykeröä, Muumeja, Pikku Kakkosta.. Välillä piti peittää silmät Röllin, Hattivattien tai Mörön ilmestyttyä ruudulle. Pelottaviin pätkiin lukeutui myös mamelukkikalan pyydystäminen ja "Varokaa heikkoja jäitä"-varoitus. Aikamme hurjimpiin lukeutuvat Prätkähiiret ja Turtlesit ei juuri kolissut pikkuplikkaan.
En muista lapsena käyttäneeni väkivaltaa, huitoneeni tai potkineeni. Maailmassani ei ollut pahiksia, ei liiemmin hyviksiäkään. Satuolennot erotti tosielämän henkilöistä karvaisesta turkista tai luonnottomista korvistaan. Lopussa kaikki olivat ystäviä ja jokainen Muumilaaksossa talviuniltaan herännyt muukalainenkin sopi kuusen ympärille piirissä pyörimään.
Kaksikymmentä vuotta myöhemmin törmään päivittäin median luomaan uhkaan, pelkoon ja vihamielisyyteen. Pahikset ja hyvikset taistelevat kepein, nyrkein ja potkuin, vihamiehet ja muukalaiset ammutaan hiekkakukkulan takaa lumilapiolla tai kiipeilytelineen takaa hyökätään kimppuun vastustajan ollessa heikoilla. Puhutaan nelivuotiaan lausumilla ulkomaisilla sanoilla, joiden tarkoitusta tai selitystä en edes halua tietää.
Tekniikka on osana lasten arkea. Ennen ensiaskelia osataan väritellä tabletilla kuvia ja kouluun mennessä tieto-taito on varmemmissa käsissä kuin vanhemmilla. Illalla väsyneen vanhemman on helppo tarjota tenavalleen peliä, leffaa tai tablettia. Päivähoidossa ja koulussa kasvatetaan lapset tekniikan pariin. Ruututunteja kerääntyy ropisemalla, mielikuvitukselle luo pohjan pahimmillaan aineisto, jonka K-kirjaimen perässä pyörähtävä numero osoittaa enemmän kuin ikävuodet ja kehitystaso antaa myöden. On surullista, jos viikonlopun mieleenpainuvimpiin juttuihin kuuluu kanssakäyminen television tai tabletin kanssa.
Tunnen toisinaan huonoa omatuntoa kuoriessani perunoita tai ripustaessani pyykkejä. Juuri niissä hetkissä, jolloin joudun kieltäytymään lapsen ehdotuksesta yhteiseen pelihetkeen tai kirjan lukemiseen. Lapsi kuitenkin osaa käyttää mielikuvitustaan ja kuvainnollisesti seisottuaan tovin päällään olohuoneen matolla hän saa ajatuksen, idean, oivalluksen. Tovia myöhemmin katselen viimeisiä perunoita pilkkoessa, kun sisarukset tekee maaleja paistolastat mailoina ja leikkidonitsi kiekkona.
Tulevaisuus pelottaa. Lapseni on viisivuotiaina kotiseinien sisäpuolella oikeutettuja Pikku Kakkoseen kahdesti päivässä. Heillä ei ole oikeutta koskea tietokoneeseen tai kännykkään. Heille on juhlaa, jos saavat katsoa elokuvan ja syödä karkkia sohvalla. Toistaiseksi perheen päätä ei kyseenalaisteta kuin äärimmäisen harvoin, mutta vanhemmaksi varttuessa paineeni taatusti kertaantuu vuosi vuodelta. Valitettavan usein kodissamme käydään keskusteluja päivähoidosta imetyistä leikkitavoista ja termeistä.
Eivät naperot silti ummikkoja ole. Onhan heillä isovanhemmat. Heidän kodissaan saa toisinaan uppoutua toviksi ukin kultaheppupeliä seuraamaan tai mummin tabletilla touhuilemaan. Netflix tarjoaa vanhemmille pienen lepohetken kierrosten noustessa huippuunsa serkusten keskinäisissä leikeissä. Illan vilkutusten jälkeen on jälleen helppo palata kotoisaan arkeen, kun määränpäässä ei odota koukkuunsa kaappaava virtuaalimaailma.
Haluan tarjota lapsilleni palan maailmaa, jossa itse lapsuuteni elin. Maaseutua, metsää, luontoa, raikasta ulkoilmaa etupäässä. Vanhoja pelejä, perinnetarinoita, satukirjoja. Halauksia, kainalossa pitämistä, keskustelua, opetusta. Arkipäivän elämää iloineen ja pettymyksineen. En halua, että lasteni muistoissa pyörii sosiaalisten kontaktien sijaan Ninjat tai jääkuningattaret.
Lapsella on mielikuvitus, kyky käyttää sitä, halu oppia ja kokea. Pue aikuinen itsellesi kumisaappaat, hyppää pihan suurimpaan vesilammikkoon ja mieti saatko saman ilon kasvoillesi, jos värität sohvalla istuessa tabletilla saappaat keltaiseksi ja veden siniseksi. Toivottavasti värityskuvan lapsella on punaiset posket ja iloinen ilme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti