Ei ole helppo olla onnellinen

Jokainen on oman onnensa seppä. Sehän tiedetään jo vuosikymmenien takaa. Itse muistan nuo sanat jo lapsuudestani. 

Tietämättäänkin ihminen pyrkii kohti onnellisuutta. Pienissä paloissa. Puhdistavan onnen tunteen voi saavuttaa pienessä hetkessä; levyllisestä suklaata sohvan nurkassa, suudelmasta tuntemattoman kanssa festareilla, ahdistuksen huudosta metsänlaidassa pimeään yöhön, hikeä roiskuvasta jalat alta vetävästä juoksulenkistä, pankkitilille ropisevista euroista lukuisien ylityötuntien jälkeen väsymyksen partaalla. Valitettavasti joku hakee omaa onneaan myös toisten ihmisten syyttelystä, arvostelusta ja hallitsemisesta.

Lyhyet onnen pilkahdukset tuskin kantaa hedelmää pidemmälle jatkuvaan tunnetilaan. Pikainen festariromanssi aiheuttaa lopulta paljon kyyneliä, suklaalevyllisen huomaa vyötäisillään ennätysajassa, ahdistus ei katoa päästä puille huutamalla. 

On pysähdyttävä, mentävä itseensä. Mietittävä mistä onni koostuu, mitä pitää sisällään. Pohdittava omia tapoja, jotka saa illalla nukkumaan mennessä hymyn huulille ja aamulla silmät aukeamaan kirkkaana. 

Maailmassa ei saa mitään ilmaiseksi, kateuskin on ansaittava. Ei auta kadehtia tuttavan hoikkuutta, jos toinen on vuodattanut onnensa eteen kymmeniä litroja hikeä. Ei kadehtia sukulaisen ökyautoja, joiden ansiosta yöt nukutaan huonosti veloissa kierien. Tuskin kannattaa pahoin ajatella erityislapsen äidistäkään, joka työttömänä vie lapsensa päivähoitoon vain ajatellen lapsensa parasta.

Maailmassa on yhtä monta elämäntilannetta kuin ihmistäkin. En tee tänään niitä valintoja, joita teen ehkä vuosien päästä. Elän elämääni tässä hetkessä. En kadehdi heitä, jotka voivat työpäivän jälkeen heittäytyä päivänokosille sohvalle, heittäytyä juhlimaan, kun puhelin sattuu pirahtamaan. En katsele haikeudella onnelliselta vaikuttavaa ehjää perhettä, en halua oppikirjalapsia kotiini. En kaipaa lahjuksia, kuuta taivaalta tai maallista mammonaa.

Olen onnellinen, tasapainossa. Kohti onnea taivaltaessa on vuodatettu lukuisia kyyneliä, valvottu monia öitä epätoivossa. Kaiken työn olen itse tehnyt, ystävien ja lähteisten tuella ja kannustuksella. Arvostukseen ja välittämiseen ei tarvita edes sanoja, itselleni riittää hymy kaupassa puolitutulta tai vuosia hiljaisuudessa olleen tuttavuuden laittama viesti.

En osaa olla katkera, en mustasukkainen tai häijy. En saavuta moisella käytöksellä mitään. Haluan ajatella hyvää, antaa tilaa ja aikaa asioiden järjestymiselle, kohdata ihmisen yksilönä. Jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää ja kaunista. Yksi tärkeistä ajatuksista, jonka haluan myös lasteni pääkoppaan istuttaa.

Joka ilta vetäessäni resuisen yöpaidan päälle, villapöksyt jalkaan ja parit villasukat varpaita lämmittämään, katson peiliin ja hymyilen. Se olen minä, tässä ja tänään. Omana itsenäni, onnellisena ja elämältä paljon saaneena. Hymy kantaa läpi raskaiden päivien, viikkojen ja kuukausien. Kantaa seuraavaan aamuun, uusiin onnen hetkiin.