Kaksi ja puoli viikkoa aikaa asunnon ostosta. Aikataulu oli tiukka, liian tiukka. Se ei sallinut vastoinkäymisiä ja niitähän löytyy jokaisessa remontissa. Niin myös tässä. Yhden keittiön lattian verran.
Tiesin mitä ostin, mitä hain. Likaista, kulunutta ja remontoitavaa. Sain kaikkea, erityisesti ensimmäistä. Olen pessyt seinistä mustia varpaanjälkiä, lukuisista paikoista coca cola tahroja. Niin katonrajasta kuin lattialistojen takaa. Työ tuottaa tulosta, mielihyvää. Uusi pinta, oman käden jälki palkitsee, saa asunnon tuntumaan omalta.
On käsittämättömän hienoa tehdä itse ja oman pään mukaan. Ilman kompromisseja, sovitteluja. En tarvitse lupaa keneltäkään, teen itselleni. Se saa tuntumaan kodilta. Niin omalta.
Viikkoihin en ole juuri paikoillani ollut. Ajatukset harhailee, unohtelen asioita uskomattoman paljon. Olen sovittanut elämääni työn, remontin, muuton ja äitiyden. Neljän tunnin yöunet on kuluttaneet hermot lyhyeksi. En ole eläissäni ollut näin loppu, illalla nukkumaan käydessä pyörin ylikierroksilla ja aamuyöstä stressaan. Tiedän tämän elämänvaiheen olevan ohi hyvin pian, se saa jaksamaan eteenpäin päivä kerrallaan.
Lapset ovat olleet paljon toisaalla. On tuntunut rentouttavalta viettää päiväkausia yksin, elää poikamieselämää. Syödä mitä jääkaapista löytyy ja lähteä remontin parissa rehkittyään kaverin kanssa terassille kupposelle.
Olen myynyt omakotitalon. Kaupat sai hymyilemään, onnelliseksi, vapautuneeksi. En tunne ainakaan vielä haikeutta tyhjeneviä seiniä kohtaan, tuskin tulen tuntemaankaan.
Isäni on ollut suurena apuna. Tämä työnantaja jättää asiallisia lappuja tehdyistä ja tekemättömistä töistä, työmies vastaa viesteihin humoristisilla piirrustuksilla. Työpanos hymyilyttää joka kerta työpäivän jälkeen kotiutuessa. Koivurannan ja Marttilan tilan emännät puolestaan ilahduttivat omalla panoksellaan makuuhuoneen tapetointiin. Talo elää tavallaan, vieraat poikkeilee ajallaan. Tykkään kun ihmisiä käy. Yksi tarttuu telaan, toinen keräilee roskia, kolmas keittää kahvit. Juuri näin haluankin, kotini ovet on aina avoinna vieraille.
Aloitin loman. En ole aikataulussa. En välitä siitä. Olen ylittänyt itseni, antanut kaikkeni. Ripettäkään enempää en pysty, en kykene. Viikon kuluttua muutan. Sitä ennen maalitela heiluu neljässä huoneessa, keittiöön väsätään uusi lattia, listat isketään paikoilleen ja moppikin kenties ehtii heilumaan. Ollaan jo loppusuoralla, suurimmat työt tehtynä. Viikon kuluttua olen voittaja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti