Vuorokausi silkkaa elämistä

Illalla pilkoin tunnin polkupyörää osiin ja sulloin tilaihmeeseeni. Olin päättänyt pyöräillä seuraavana aamuna töihin. Päälle kasasin muuttolaatikoita, tusinan räsymattoja, lasten yökyläilyvermeet. Seuraavana aamuna kasatessani pyörää rivitalon pihamailla naapuri kysyi kaipaanko miehen apua. Kerroin pärjääväni yksin erinomaisesti.

Polkaisin tutkimaan uutta asuinaluetta, pieniä polkuja ja hiekkateitä. Töissä hihkuin onnesta; olinhan kaikkien haaveilemieni vuosien jälkeen päässyt töihin pyörällä! Viideltä polkaisin kotiin, keskelle remontin räjäyttämää huushollia. Keittiön lattialla torkkui päivän huushollilla touhunnut ukki. Pikaisten kuulumisten vaihtamisen jälkeen huudeltiin heipat, lämmitin purkillisen hernekeittoa ja mietin miten päädyinkään pariksi viikoksi "poikamiesten ruokavaliolle". Muutama pistorasia irti, myrkyt vaikuttamaan pesuhuoneeseen, metsäpöksyt jalkaan ja kumisaappaat kainaloon. Tunnin kuluttua kotiutumisesta olin jo matkalla tuohimetsälle.

Reissuseura tarjosi jäätelöt ja kuuman lonkeron kotiinviemisiksi. Kotosalla söin paahtoleivän ja tonnikalaa, jälkiruoaksi purkki ananasta. Sihautin pesualtaassa viilenneen lonkeron auki ja tartuin työkaluihin. Puhelin soi, vaatteet vaihtui, viimeiset puuterit lärviin, viispiikkisellä tukka kuntoon. Kaksipyöräisellä matkaan ja terassille.

Iloisia kansalaisia, lyhyitä shortseja, aurinkolaseja. Neljältä aamuyöllä ääni käheänä flunssasta, jalat rakoilla tennareissa tanssimisesta pulahdin vielä toviksi lämpimään veteen nousevassa aamussa. Kylpemisen jälkeen sujahdin retrolakanoiden välissä viimein kavereiden kesämökin lattialle uinumaan. 

Kahdeksalta tallustin pitkin maalaismaisemaa paljain varpain. Väsytti, mutta nukkumaan ei nyt ehdi, aikataulussa on pysyttävä. Mietin tovin taksia, mutta päätin taittaa kauniissa kesäaamussa 15 kilometrin kotimatkan mielummin jalkaisin. Rapian kolmen tunnin kuluttua lähdöstä istuin keittiön lattialla suihkunraikkaana suuri kupillinen kaurapuuroa edessäni. 

Puhelin pirisee taas. Kaipaavat jo. Ryntään tankkaamaan autoa, kunnes huomaan unohtaneeni rahapussin kaverille. Takaisin maalaismaisemiin ja uudella yrityksellä matkaan. Yksi lapsi hevospitäjästä takapenkille ja kohti perinnetiluksia.

Vastassa on toimittaja. Pahoittelen parin tunnin venähtämistä ja annan haastattelun. Kuvissa tarjoan selkärankaan urautunutta metsäkasvatusta lapselleni kansallispuiston mustikkamättäällä paljain varpain, tummilla silmänalusilla, edellisen päivän työvaatteilla ja harjaamattomilla hiuksilla. Tunnen olevani lähes täydellinen ammattikasvattaja.

Valtava lautasellinen kaalikeittoa, puolikas reikäleipä ja paksu kerros voita päälle. Kaverit hassuttelee lapsukaisen kanssa, vedän toviksi oikoseksi kapoiselle penkille. Aurinko lämmittää, savusaunalta kuhisee heinätöissä ahertaneita talkoolaisia. On sanomattakin selvää, että tänä vuonna Heinäpäivässä viikate ei heilu perinnetytön kätösissä.

Illalla istahdan isomamman "kesähuvilan" terassille ja lähetän lapsen saunomaan mummin kanssa. Joessa virtaavan veden katselu saa liki uinumaan. Lapsi kiiruhtaa rantaan leikkimään, saa äidinkin hymyilemään. Tasainen puheensorina kuuluu taustalta ja katselen hiljaa luonnon tarjoamaan kauneutta. Olen niin tavattoman väsynyt, onnellinen ja elossa. Kaikki on hyvin, asiat rullaa ja elämästä voi nauttia jokaisena päivänä.

Seuraavat pari päivää vietän uudella kodilla, ilman pieniä ystäviäni. Aamuöisiä työmatkoja pyörällä, remonttitunteja ja huonekalujen metsästystä. Ehkä jo tänä iltana pesen myös pesuhuoneen, perjantaiset pesuaineet lienevät jo vaikuttaneen...