Useamman vuoden toivoin tekeväni löydön kirpputorilta. Päivänä eräänä, viime hetkillä se osui kohdalle. Marimekon Iloinen takkimekko. Menisi vielä niukin naukin tyttärelle. Hinta oli edullinen, mekko tuskin kertaakaan käytetty. Nappasin mukaan onnessani ja ajattelin tekeväni vähintään roposia nettikirpparilla myydessä.
Siellä se roikkui, tyttären huoneen seinällä puolisen vuotta henkarissa. Sovitettiin pariin kertaan, mutta mekko oli kuulemma liian löysä, lyhyt, huonot hihatkin löytyi ja napit näytti rumilta. Harmituksessani nettikirpparilla myyminenkään ei innostanut, joten laitoin mekon pakettiin ja annoin eräälle pienelle synttärisankarille.
Tulinpa iloiseksi. Uusi pieni käyttäjä oli onnellinen mekostaan, jossa oli paljon taskuja tuteille. Pieni Peppi Pitkätossun sukuinen ihminen humppasi pitkin Huvikummun pihoja kumisaappaat jalassa, tukka juhlista takkuuntuneena, uudet pikkuhousut jalassaan polleana kuivaksi oppimisesta.
Toivottavasti mekkoa suuresti rakastetaan. Ryvetään kuraojissa, puhalletaan saippuakuplia, luetaan viikon ruokalistoja rinnuksilta, myllätään hiekkalaatikolla ja kätketään suurimmat aarteet pikkiriikkisiin taskuihin. Juuri sellaiseksi näen Iloisen takkimekon. Epäilemättä uusi omistaja myös tähän kaikkeen kykenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti