Epätäydellinen elämä

Poikkesin Timanttisille, asiani kovin mitätön. Edelläni asioi mies, äveriään oloinen kivikasvo. Kieritteli ja pyöritteli timanttisormuksia kädessään, vähäpätöisen oloisesti päätyi yhteen lukuisista vaihtoehdoista. Kokoon kyseli myyjältä vinkkejä ja tokaisi perään "no kai se johonkin sormeen sopii". Loppusummana  veloitettiin 1790e. Ihanan täydellistä?

Olen epätäydellinen. Aina ollut. Kun muut haikaili timanttisormuksia, ulkomaanmatkoja ja rikkaita prinssejä, Pappadiippa vaihtoi mielikuvissaan sormukset pyykinpesuvuoroihin, ulkomaat metsäretkiin ja ökymiehet tavallisiin duunareihin. Rakkautta, tunnetta, arvostusta ja kunnioitusta ei rahalla voi saavuttaa.

Sijaislapsen kolkutellessa ovelle eräs tuttava kysyi miksi haluan epätäydellisen lapsen. Pienen ihmisen, jolla on pätkä elettyä elämää ja menneisyys takataskussaan. Hänet, jonka elämästä en koskaan voisi tietää kaikkea, menneisyys täynnä kysymyksiä joihin ei ole vastausta. Mahdollisesti saan kourallisia ongelmia tulevaisuudessa. Pitää kiintyä ja rakastaa, mutta ennalta en tiedä kestääkö yhteinen taipaleemme kuukausia vai vuosia. En tarjonnut kysyjälle vastausta, koska tiesin olevani liian epätäydellisyyttä tavoitteleva vastaamaan täydellisyyteen pyrkivälle.

Elämässä on paljon epäkohtia. Pistäähän se harmittamaan kun huomaa katsastuspäivänä ajovalon pimentyneen, sadekelillä toteaa lapsen kurahousut revenneeksi tai postipoika kantaa kotiin tonnin edestä vakuutusmaksuja. Tulevaisuus on mittaamaton mysteeri enkä tiedä missä talossa tai kylässä elämääni elän vuoden kuluttua. On viisainta elää hetkessä, tässä päivässä.

Pienet asiat tekee elämästäni täydellistä. Elämässäni on kaksi tavattoman tärkeää ja tunteita herättävää pientä ihmistä, työssäni koko tulevaisuus käsissä. Saan elää omakotitalossa enkä joudu tekemään henkistä kuolemaan vuokrakämpässä. Olen fyysisesti ja henkisesti vahvempi ja eheämpi kuin vuosiin. Kykenen maksamaan laskut, tuomaan leivän pöytään ja säästämään tulevaisuuden unelmiin. Annan itselleni luvan elää tunteella, suurella empatialla ja täydellä sydämellä. Voin vuodattaa onnellisia kyyneliä lasten leikkejä katsellessa, liikuttua kaupan vihannesosastolla tekstiviestistä tai hakata suutuspäissäni koirien repimän terassin kirveellä kappaleiksi.

Timanttisilla ajattelin tekeekö mies naisen onnelliseksi, elämästä täydellistä. Kenties hetkeksi, katoavaksi sellaiseksi. Enemmän tunnetta, rakkautta ja välittämistä olisi tarjonnut työviikon päätteeksi kattilallinen perunasoppaa, lämmin halaus, kuuma sauna ja puhtaat lakanat. Tililtäkin olisi huvennut noin 1778e vähemmän.

Ps. Tarjoan kahvit ja perunakeitot sille, joka tuo koirille kuormalavan tai kaksi. Nyt saa huutaa hep!