Kuljen Tokmannin peränurkassa. Kierrän ja etsin. Tiedän mitä tarvitsen, mutta en vain löydä. Hermostuttaa. Miehet ympärillä katselee kummissaan, en kuulu joukkoon. Löydän etsimäni, vertailen ja koitan päättää. En ymmärrä mitään polttimoista. Longlife kuulostaa kestävämmältä kuin se halvin versio, mutta onko lopulta kyseessä mainoskikka, sama tuote eri paketissa? Entä jos on vielä kalliimpi vaihtoehto, se lienee jo ikuinen. Kuka näistä nyt mitään tajuaa? Olen kuin mies sukkahousuja ostamassa, toivottavasti vaimolleen.
Ihminen osaa mitä haluaa, lähestulkoon. Usein perheen askareet jaotellaan edelleen miesten ja naisten hommiin, etenkin maaseudulla. Monesti huusholli jää naisten kontolle, miehet hallitsee pihan perällä kopsottelut. Entä, jos taloudessa oleskeleekin vain yksi aikuinen henkilö? Ovatko he silloin kaiken hallitsevia superihmisiä? No eivät, onneksi.
Epätäydellisessä maailmassa saa ja pitää epäonnistua. En ole koskaan onnistunut kääretortun leivonnassa. En vain osaa tehdä hyvää täytettä, en löydä sopivaa kypsyyttä. Yritän kerta toisensa jälkeen, päätän onnistua ja taas epäonnistun. Tulee keskiviikko, sairausloma silmätulehduksessa. "Työtätejäkin" pitäisi vastaanottaa. Ei parhaat edellytykset onnistua, mutta yritän. Täytteeseen upotan kovettuneet kermakaramellit, perunajauhoa hujahtaa epähuomiossa runsaamman sorttisesti, korjataan virhe maidolla, vielä hiukan kermaa, joskos tuorejuustoa... Lopulta en edes tiedä mitä kaikkea mössö sisältää. Kierrän rullalle ja kahvipöydässä huomaan onnistuneeni. Ensimmäisen kerran. Osasin, vihdoin.
Mitä tulee polttimon vaihtoon. Osasin. Kädet verillä, perkeleet lennellen ja 40 minuutin taistelun jälkeen rottelo on vihdoin katsastuskuntoinen.
Yllätä itsesi. Tee jotain mitä et kuvitellut hallitsevasi. Osaisitko kuitenkin?
Psst.. Ehkä vielä jonakin päivänä osaan noudattaa nopeusrajoituksia. Lupaan tehdä parhaani onnistuakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti