Rakkaudesta lapsiin, halusta terveyteen, ilosta liikuntaan, elämän ekologisuudesta, intohimosta kirpputoreihin, vanhoihin esineisiin, autiotaloihin, metsien hiljaisuuteen. Toisinajatteleva, bio- ja sijaisäiti kirjoittaa elämänsä pienistä ja tärkeistä asioista.
lauantai 20. helmikuuta 2016
Pako helvetistä
"Kun nyt ihan vieressä ollaan niin poiketaan, kun on tarve."
Tiedättehän sen kelta-sinisen nelikirjaimisen materiahelvetin?
Sen, joka saa erityisesti naisten päät sekoamaan, miehet puhisemaan ja rahapussit tyhjenemään. Siellä uusia tarpeita ilmestyy kuin tyhjästä ja tarpeiden täyttäessä kotia onkin aika ostaa uusi ja isompi huusholli, että voisi jälleen tarvita jotain lisää.
Ostin neljä led-lamppua, matkaseura satsasi emännänjatkeeseen ja yhteen led-lamppuun.
Maksoin kassalla koko potin. 29,95e.
Seuraavana iltana hinnoittelin kaksi emännänjatkettani kirpputorille vietäväksi. Enhän tarvitse niitä oikeasti. Pärjään ilmankin.
Voitinko?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mun omituinen mieheni tykkää ikeasta :D Kerran meni sinne yksin ja sain viestin "täytyy pysähtyä välillä ja näyttää siltä ku odottais vaimoo, ettei ne luule et mä olen täällä vapaaehtoisesti" :D Mutta tuo TARVE on aika paha, mullekin ilmestyy sellainen.
VastaaPoistaIhan salaa uskon monen miehen harrastavan samaa :D Vähän sama kun miehetkin tykkää sisustaa vaikkei sitä ääneen tohdi myöntääkään.
PoistaMä olen puolisen vuotta erotellut tarpeen ja halun. Haluan toki vaikka ja mitä, tuollakin reissulla eri värisiä lampunjohtoja ja biojäteastian esimerkiksi. Periaatteessa tarvitsinkin kaikkea mitä halusin, mutta lopulta vedin "voinko elää ilman tätä"-kortin esiin ja kappas kun en tarvinnutkaan niitä juuri nyt :)