Aikanaan kaikki järjestyy

 

Oli se päivä erityinen. 

Neljän aikaan ulko-ovesta astuessa yksin hiljaiseen asuntooni, oli edessäni edellisenä iltana kuurattu koti. Kirpputorille ei hinnoiteltavaa tai vietävää. Ulkona liukasta, ei juoksukeli lainkaan. Tiski- ja pyykkikone pullollaan puhtautta. Ruokakauppaankaan ei vielä asiaa. 

Tartuin patoihin ja kattiloihin, kunnes heräsin asiaan. Voisin tänään laiskotella luvan kanssa, hoitaa "paperihommia" sohvalla läppäri sylissä. Heitin laiskan ihmisen päivällisen kitusiin ja olin tylsistynyt. Tunne oli sanoinkuvaamattoman kamala, ahdistava ja erilainen. 

Onhan niitä. Keskeneräisiä projekteja. Olen luvannut itselleni uuden maustehyllyn juhannukseksi, peitelevyn maali on odottanut jo viikkoja rappujen alla. Ajatus valmiista kodista on vieras, en halua sellaista. Tykkään keskeneräisyydestä, päämääristä. 

Kahdeksalta lastasin auton perällisen remonttijätettä kyytiin, imuroin vessan ja hihkuin paneelien välistä löytyneestä kalevalaisesta. Korulöytö ei liene maksavan koko remonttia takaisin, mutta vessaremontti on virallisesti polkaistu käyntiin.

Vessaan ei tule kirkkaan värisiä seiniä, ei sydämeni ohjaamia kalusteita. Siitä tulee tylsä, massaan sopiva ja mautonkin. Myyvä. Sellainen, jonka enemmistö kansasta haluaa itselleen. Liian tiukkoja aikatauluja ei sovi itselleen asettaa; tavoitteeni on saattaa remontti valmiiksi ennen asunnon myymistä.