Iltanuotiolla kysyin ystäviltäni kysymyksen, johon itselläni oli vain epämääräinen ja sumea vastaus. Mistä et voisi koskaan luopua elämässäsi?
Yksi penkillä istuja on lukuisia kertoja muuttanut omaisuutensa yhdellä henkilöautokuormalla. Jättänyt taakseen kaiken materian, mikä ei ole autoon mahtunut. Muuttanut tuntemattomaan, toisinaan hotelliin, yhteisöön tai työpaikalle, majoittautunut viikkoja autioituneissa taloissa tai teltassa, poikennut kotikonnuilla päätyen ulkomaiden kautta käsivarren erämaahan. Kuvailee tärkeimmäksi materiaksi käsin veistetyn käyttöesineen. Kaikkea muuta saa rahalla hankittua.
Siinä hetkessä pysähdyin. Siihen kuinka empimättä ja rauhassa henkilö vastasi kysymykseeni. Hän ei miettinyt hetkeäkään, ajatus oli vuosien ja kuljettujen kilometrien hioma. Havahduin siihen, kuinka sumea vastaus itselläni päässä oli. Kuinka paljosta lopulta pystyykään luopumaan, kuinka vähän lopulta tarvitsee.
Alkoi puhdistautuminen. Ensin materiasta. Viisisataa hintalappua on kulutettu, satoja ja jälleen satoja euroja kannettu kirpputorilta kotiin. Hyväntekeväisyyteen lahjoitettu säkkikaupalla. Kuukausien karsimisen jälkeen kaapeissa on tyhjiä hyllyjä, sohvat lähti kierrätykseen ennen uuden saapumista, vessa jäi ilman peiliä vanhan päädyttyä kirpputorikuormaan, jälkiruokakulhojen loputtua kesken syödään jogurtti viinilasista ja ripotellaan juhlavasti vielä strösseliä päälle.
Olen kipeästi luopunut esineistä, joita olen säästänyt päivään, jolloin omistan punaisen tuvan ja perunamaan. Se päivä ei ole nyt, ei huomennakaan. Olen myynyt esineitä, joita olen pölyttänyt kaapissa kauniina eleenä lahjan antajaa kohtaan. Kirpputorille on päätynyt myös materiaa, joista olen välittänyt paljon. Pienikin epäilys, muisto menneistä tai negatiivinen tuntemus saa hintalapun lävähtämään kylkeen.
Korvasin kirjahyllyn pukuhuoneen penkillä, kuuskytälukuisen ruokapöydän kympin maksaneella kulahtaneella pirttikalustolla, kymmeniä euroja maksaneet lasit parin euron kirpputorilöydöillä. Liimasin hintalapun kahden joulutähteni kylkeen, enkelikelloon ja kahviasetteihin, koska pystyn hyvin elämään ilmankin. Olen ostanut kirpputorilta materiaa, joka tuntuu hyvältä ja oikealta. Esimerkkinä mainittakoon mitäänsanomattoman värinen moderni vuodesohva tai Ikean tusinavalaisin. Ne tuntuivat oikealta vastoin ennakkoluulojani. Ne oli kotiini tarkoitettu, juuri sillä hetkellä, ei ehkä enää huomenna tai kuukauden päästä.
Olen siivonnut kaapit. Kaikki vähintään kertaalleen. Pian aloitan uuden kierroksen. Oli positiivista ja uutta herätä tunteeseen, ettei kaapissa ole minimalisoinnin jälkeen riittävästi lakanoita kolmen hengen talouteen.
Olen saanut huomata menneiden kuukausien aikana, ettei kahden lapsen äiti voi kiriä samoille kalkkiviivoille minimalistisuudessaan yhdenkään poikamiehen kanssa. Omassa taloudessani roikkuu ainakin kahdet kurahousut enemmän eteisen naulakossa, vessan hyllyltä löytyy kolme hammasharjaa, grillausmauste ei yksinkertaisesti sovi ajatuksissani jokaista ruokaa maustamaan. Tiukassa kurvissa voin kuitenkin pistellä kepeästi ohi jokaisesta ihailun arvoisesta minimalistimiehestä hehkuttamalla, etten ole eläissäni omistanut pitsaleikkuria.
Kodistani löytyvän materian arvo alkaa olla minimalistinen. Olen muuttanut suurimman osan arvokkaista esineistä rahaksi. Mieleni on keveä, kun makuuhuoneen katossa roikkuu kerran poltettu lampunvarjostin, ruokapöytään ilmestyvät naarmut on vain merkki elämästä, lattialle pudonnutta lasia ei tarvitse surra rikkalapion takaisin kaappiin laitettua, kirpputorilta kotiin pilkkahinnalla kannetuista Marimekkolaisista löytyi reikä, sängynaluslaatikko muuttui tarpeettomaksi jäätyään pesuhuoneen hyllyksi. Nämä asiat tekee kodistani kodin, materiasta niin kovin oman.
Tuohikoppa, liinavaatekaappi, vanhat nahkalaukut, muutama koru, hymytyttöpatsas, muistolaatikot. Siinä on materia, jota aidosti rakastan. Laukkuja on liikaa, mutta niin kauan kun ne tuntuvat sydämessäni tärkeiltä ja korvaamattomilta, on jokainen yksilö ansainnut paikkansa vaatehuoneestani.
Enää luopuminen ei ahdista tai harmita. Se keventää, uudistaa ja puhdistaa. Kodin ja mielen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti