Pitkään jatkuneelle kurahousurumballe ei näy loppua. Pyykkikone pauhaa päivittäin, työmailla taistellaan märkien vaatteiden ja haalarinpunttien kanssa. Raskasta muutoinkin. Kaatosateet ei hellitä, kuraojat täyttyy viikko toisensa jälkeen. Juuri kun luulee viimeisen lammikon kuivuneen niin seuraavaan joku hyppää. Tasajalkaa, roiskien kaikki kurat niskaani. Samalla saan kiitosta, iloa ja hymyjä niiltä tärkeimmiltä. Keskeneräisiltä, kehittyviltä, kirkkain silmin katselevilta. Mutkattomilta ja mitään salaamattomilta. Hakeudun haasteisiin, elän tunteella. Onnistumisella, hymyillä.
Tulee ensilumen päivä. Edellisenä yönä olen nukkunut sikeämmin kuin kuukausiin. Olen täynnä virtaa, neljän tunnin yöunillani. Aina ei vain ehdi. Työpäivän jälkeen hoputan lapset keittolautasten ääreen, piparitalkoot ystäväperheen luona odottaa jo. He tietävät, että nälissään äitiä kiukuttaa, järjettömästi. Tytär jakelee vanhemmaltaan oppineena pisteitä; äidille kaksi iloisuuspistettä, sata kiukuttelupistettä. Autossa rokataan ja nauretaan hervottomasti, kaksi minuuttia etuajassakin vielä! Jes, onnistuttiin!
Oleilua, syömistä, hyvää seuraa. Kaikilla osapuolilla. Viimein kiitellään, toivotellaan hyvät yöt. Lunta sataa, tekee mieli ajelemaan. Kurvaan syrjäseuduille, pikkuteille. Maa on valkoinen, talviko se onkin. Radiossa soi Roxetten Listen To Your Heart. Oletatte, että itkettää. Niin luulin itsekin. Hymyilen, pysähdyn tien syrjään. Seuraan lumen laskeutumista ikkunalle, kuuntelen musiikkia ja nautin takapenkiltä kuuluvasta tuhinasta. Olen keskellä pimeyttä, lämmössä. Yksin, yhdessä.
Kotiuduttua kannan lapset sisälle. Harjaan raput, jätän laukut purkamatta. Tyhjennän pyykkitelineen, käyn vielä kerran kurkkaamassa ja peittelemässä katuvalojen kajastaessa kaihtimien raosta pienien rakkaideni sänkyyn. Hiivin alakertaan, seison olohuoneen ikkunan edessä. Hymyilen. Ja itken. Ensimmäinen talveni tässä asunnossa, ensimmäinen talveni paikkakunnalla. Ensimmäinen talvi, jolloin voin sanoa rakastavani elämääni. Ensimmäinen talvi, jolloin kaikki on paremmin kuin hyvin.
Olen kuunnellut sydäntäni. Olen, elän, tunnen, hengitän. Rakastan tätä, elämääni. Enkä anna tunteeni särkyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti