Viikonloppu edessä. Lettutaikina pullossa, puukko tupessa ja pärekoppa kourassa. Neljä tyttöä suolla. Tehtiin tulet, syötiin ja naurettiin. Kolme tuntia kului moiseen, luulen onnistuvan vain meiltä. Tulipaikalla ystävä totesi vieraita tulevan kylään, oltiin kuin kotona. Metsässä, luonnossa. Kavuttiin luontotorniin. Jännityksen sekaisia kiherryksiä pienimmiltä, tunnelmointia isommilta.
Aurinko painui mailleen, lintujen laulu hiljeni. Hämärän hiipiessä lähdettiin taapertamaan, pysähdyttiin alituiseen ihmettelemään ja kummastelemaan. Tunnusteltiin maastoa, annettiin kosteuden hiipiä varpaisiin, pitkoksien rahista paljaiden jalkojen alla. Syötiin marjoja mättäistä kourakaupalla, naurettiin naurun päälle, laulettiin ja höpsötettiin suohirviöistä.
Viimein väsy yllätti. Kolmasluokkalainenkin kapusi ratsaille toviksi, kunnes tossu jälleen nousi. Kotiin päästyä kori jäi purkamatta, vaatteet lensi kamarin nurkkaan. Aamulla herätessä, vaatteita keräillessä nuotion tuoksu hiipi nenään. Näihin hetkiin ja maisemiin palataan taatusti, muistoissa ja tulevaisuudessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti