perjantai 20. helmikuuta 2015

Päivä, jolloin löysin nimeni autiotalon postilaatikosta


Homma on kuin neulan etsimistä heinäsuovasta. Selaan nettimarkkinoita, etsin etsimistään. Pohdin vuosien varrella myynnissä olleita, käyn toteamassa mokomat jälkeen pilatuiksi tai uudelleen asutuiksi. Teen ajatustyötä, ajelen pitkin pikkuteitä. Työmatkalla eksyn milloin mihinkin. Päämääräni on epämääräinen, hahmottumaton ja käsittämätön. Uskon rakkauden syttyvän oikean osuessa kohdalle. Asia omanaan on meneekö sen oikean löytymiseen viikkoja vai vuosia, järkisyytkin painavat hyvin paljon vaakakupissa. Se oikea ei ole luokseni tullut, joten olen siirtynyt oman kodin etsintään. Kirjaimellisesti.

Katsastin tänään kuusi torppaa. Ensimmäisen kohdalla näin hämmästyksekseni sukunimeni postilaatikossa. Saman sukunimen omaavia on kaksinumeroinen luku maassamme, joten lievä uteliaisuus heräsi talon tarinoista.

Viimeisinpänä ollut yllätti, sai tutisemaan. Lenkkeilen usein ohi, eri vuorokauden aikoina. En koskaan ole nähnyt liikettä, en valoa. Pihan makasiinilla joku käy kohnaamassa, postilaatikko tuskin auennut aikoihin. Pihan koiratarhat on hiljaa, rempallaan. Kurkin keittiön ikkunasta. Näen paljon kaunista, en saa otetta vuosikymmenestä. Astiakaappi on tyhjennetty, kuin sotaan olisi lähdetty. Ei ole pilattu, aika on pysähdyksissä. Siirryn olohuoneen ikkunaan. Näen maalaamattoman pystymuurin, lankkulattiat ja paneelikatot, pyöreät rasiat ja design-lampun. Keskellä huonetta on nahkasohva, jonka päällä pystyssä sähkökitara. Lattialla koirankuppi, vieressä cd-soitin. Sänky ei vastaa rakennusvuosia, vuodevaatteita ei ole. Käännyn jo hämmentyneenä takaisin, kun ajokoira haukahtaa tarhassa. Olemme molemmat yhtä hämillämme tapahtuneista ja näkemästämme.

Mieleen jäi valtavasti kysymyksiä, joihin ei ole vastausta. Tunteita, kauneutta ja uteliaisuutta. Vuosikymmenien luomat tarinat kätkeytyy hiljentyneisiin pihoihin. Vai ovatko nurkat sittenkään hiljentyneet?

2 kommenttia:

  1. Mä säntäsin tänne otsikon perusteella lukemaan, että onko multa mennyt jotain ratkaisevia tapahtumia ohi, kun oon ollut meidän remontin vuoksi blogipimennossa.

    Mä uskon, että kyllä se oikea tulee vastaan!

    Ja piti vielä sanoa, että tykkään kamalasti sun tavasta kirjoittaa. Niin hyvin kuvaavaa ja soljuvaa. Sellaista tutuntuntuista tajunnanvirtaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kun asiaa ajattelee niin onhan tuo otsikko nyt kovin harhaanjohtava. Ehkä vielä joskus sen uudestaan saan kirjoittaa..

      Haluan kirjoittaa niistä asioista, jotka itselle on tärkeitä. Pienistä yksityiskohdista, tuntemuksista ja aistimuksista. Mukavaa, että saat teksteistä jotain itsellesi :)

      Poista