Viikko pois töistä. Tautia toisen perään. Juuri kun luulee päässeensä yli niin jonkun maha pyörähtää ympäri.
Kevät. Sen tuntee nahoissaan puistellessaan petivaatteita parvekkeella. Linnut laulaa ja aurinko paistaa. Ei voi enää erehtyä. Pistää hymyilemään, kunnes vatsassa jälleen kouraisee.
Kaivan kaapista liinavaatteet. Eriparisia sattumia. Kotimaisien valmistajien vuosikymmenien tuloksia. Tykkään niistä mahdottomasti, pehmeitä ja kuluneita.
Siivoan legot pöydältä laatikoihin. Mikä onni olikaan, etten lopulta myynytkään vanhaa keittiön pöytää. Sydämessäni tunsin tarjouksen saadessa, ettei ole aika luopua. Se sai jäädä, löysi paikkansa ja tarkoituksensa.
Istahdan hetkeksi ikkunan ääreen, kuulostelen vatsan kurinaa. Katselen ikkunasta, vilkaisen ympärilleni. Istun kodin kauneimmassa huoneessa. Valoisimmassa, kirkkaimmassa, värikkäimmässä. Kaikki on järjestyksessä, mutta samalla niin sekaista. Kiskaisen kaihtimet ylös ja päästän auringon tervehtimään kamarin jokaista nurkkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti