Olen juossut pankissa, välittäjällä, rautakaupoissa. Punninnut, vertaillut ja suunnitellut.
Olen soittanut, laittanut viestejä ja neuvotellut. Enemmän kuin kahvitaukojen ja työmatkojen edestä.
Olen tehnyt päivätyötä aikaisissa vuoroissa ehtiäkseni hoitaa kaiken mitä elämässä pitää.
Olen nukkunut liian vähän. En vain osaa. En juuri nyt.
Olen pessyt mattoja. Ainakin tusinan.
Olen pakannut. Pakannut ja vieläkin pakannut. Laatikot loppui kesken.
Olen syönyt säälittävän ravintoköyhää ruokaa. Tekisi mieli läiskiä itseä poskille.
Olen saanut viettää lasten kanssa pitkiä yhteisiä iltoja. Näitä olen kaivannut.
Olen käynyt lenkillä, jumpannutkin. Auttaa pitämään hengissä, voimissa.
Olen soitellut, aikatauluttanut, kuskannut ja palaveerannut "elämäntyöni" parissa.
Olen itkenyt helpotuksesta kuullessani lasten päivähoitopaikoista. Sain mitä pyysin.
Olen viettänyt syntymäpäiviä. Tämän vielä muistin.
Mennyt viikko. Selvisin. Olen yhä elossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti