Otsikon lauseen luin lapseni sanoin "punaisen kaupan" mainoslehdestä. Hain sakset ja leikkasin irti. Voi vietävä miten totta se olikaan. Olen useasti miettinyt asiaa myöhemminkin, kerta toisensa jälkeen huomannut odottavani sunnuntai-iltoja vilkkaiden viikonloppujen jälkeen. Odottanut arjen alkavan, rytmin palaavan, tuttujen rutiinien järjestyvän jälleen.
Ennen, kuukausia sitten olin aina lennossa. Menossa johonkin, piilottelemassa ahdinkoa. Palaset oli levällään, osa kadoksissa. Menneen kesän aikana kadonneita paloja on löytynyt, kauan haettuja koloja täytetty. Kuva alkaa hahmottua silmien eteen. Näin on hyvä, juuri nyt. Palapelin ei pidä valmistua koskaan, virheellisiä sovituksia pitää olla, erehdyksiä ja oppimisia. En halua olla valmis, en halua lapsistani valmiita, en kodistanikaan.
Arki on täynnä kiirettä. Kysyvät miten ehdin kaiken tehdä. Viikolla samanaikaisesti sahaillessani ja naputellessa kenkäkaappia, keitellessä omenahilloa ja neuvoessani puhelimitse kantovälineen valinnassa koin olevani tehokas. Käteni kaipaavat tekemistä, touhuttavaa. Ruumiini kaipaa liikettä, menemistä. Alan hyväksyä itseni tällaisena, muuttumattomana ja itselleni kelpaavana. Ehkä en opikaan pysähtymään, ehkä ei tarvitsekaan.
Kaikkea en ehdi, pitää priorisoida. Valitettavasti blogissa on ollut hiljaista. Investoituani prinsessamaisen väriseen läppäriin on potutuskäyräni kohonnut aivan uusiin lukemiin lukuisin iltoina. Takkuaa, takkuaa. Mikään ei pelaa, mitään en ymmärrä. Esimerkiksi kuvien lisääminen blogiin ei onnistu, ei vielä. Elämässä tapahtuu niin paljon, ajatuksia pään sisällä jo liiaksi, kuvia tiedostot täynnä. Kaipaan kirjoittamista, säännöllisyyttä. Kaipaan blogia, päiväkirjaani.
Vanhoja kuvia, valitan. Huonekalut heittänyt ympärikeikkaa jo lukuisia kertoja, uusia putkahdellut kaatosateiselta roskalavalta, naapurustosta ja tuntemattoman ihmisen kuolinpesän tyhjennyksestä. Rinkka on kuljettanut monet metsäreissut jälkeenkin, shortsit vaihtunut pitkiin puntteihin ja marjat nypitty talteen.
Meidän arkea. Sitä parasta aikaa. Tärkeää ja ainutlaatuista, jokaisena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti