Mitäs me lomalaiset. Kokonaisen huomisen vietän talvilomalla. Täytyy myöntää, että olisin varsin loman tarpeessa. Ihmisten parissa työskennellessä ei ole kovinkaan suuri yllätys, että viikot ja päivät ovat kovin erilaisia. Alamäkeä, ylämäkeä. Ja ylämäen jälkeen taas alamäkeä. Ehkä se tästä. Pikkuhiljaa. Kenties jo perjantaina.
Joskus sitä oikein ajattelee. Ajattelee mihin on elämässään ryhtynyt. Helpompiakin ammatteja ja polkuja varmasti olisi, helpompia työpaikkoja valittavana. Hetken pohdittua sitä tajuaa, ettei oikeasti haluakaan tehdä mitään muuta, mitään yksinkertaisempaa ja helpompaa. Oikeastaan haluaisi vielä vaikeammissa tilanteissa painia. Tehdä vielä konkreettisempia tekoja taatakseen maamme lapsille hyvän lapsuuden. Se on ollut unelma kauan ja varmasti tulee aina olemaan. Työ on kutsumusta ja sitä sen pitää ollakin aidon välittämisen ja läheisyyden säilyttämiseksi.
Pssst.. Ukki lahjoi lapsen korvapuustilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti