torstai 3. joulukuuta 2015

Optimisti

 


Kiireinen päivä. Lähes katastrofi. Työtä enemmän kun tekijöitä, rästejä enemmän kun aikaa kellossa. On opiskelijoita, on koululaisia, on uusia, on vanhoja, on sairaita. Liikaa paperihommia, liian vähän aikaa varsinaiseen työhön. Luulen, etten selviä. Luulen, etten kykene pitämään jokaista lankaa käsissäni. Luulen, että lehmänhermoni loppuu ennen kellon lyömistä. 

Aamuiset juoksuteet päätyi puolittain lattialle, tovia aiemmin ohjasin selkeästi sanoittaen lapselle kuinka pöydälle ja lattialle kaatunut hedelmäsalaatti siivotaan. Uupuneena laahustan villasukissa kahvinkeittimen äärelle lasten itkut, naurut, epätoivot korvissa kaikuen. Vihdoin olen valmis keittämään kupposeni. Vain itselleni. Lentokahvit, muuhun ei kykene.

Se pieni tippa pannun pohjalla. Se tunnin käristynyt liru. Se, joka saa hymyn kasvoilleni, pääni nousemaan epätoivosta. Olen onnellinen. Juuri siitä pienestä jämästä, jonka joku on jättänyt juuri minulle. Näin haluan ajatella. Olen riemuissani, kaadan kuppiin ja hörpin tyytyväisenä. Lennossa, toki.

Pessimisti. Hän olisi suuttunut, kenties ilmaissut mielipiteensä ääneenkin. Ei olisi helpolla päässyt se laiska työkaveri, joka moisen jämän oli jättänyt. Tiskiharjan pelkoinen tapaus selkeästi, varsinainen vetelehtijä. Paljon mielipahaa, negatiivisia tuntemuksia. 

Ymmärsin. Olevani optimisti. Pohjimmiltani.

4 kommenttia:

  1. Se on tärkeä oivallus:)

    Mäkin koen olevani optimisti. Nykyään vielä vahvemmin, vaikka toki sairastuminen on muuttanut mua. Nykyään osaa olla pienemmistä asioista onnellinen. Kahvista vaikka:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin ja tuosta vuosilautasesta piti sanoa - me löydettiin Jannen kanssa Salon Suurkirpparilta meidän molempien vuodet:) Ne on olleet jo Tyynelässä jonkin aikaa, muttei ole ihmeemmin blogissa näkyneet.

      Onko sun lautasella tarina? Oma vai jonkun muun?

      Poista
    2. Mä olen huomannut, että muutun optimistisemmaksi mitä enemmän elämää katselen. Kyllähän kriisit kasvattaa hirveästi ja saa ymmärtämään miten pienistä ja tärkeistä asioista onni lopulta koostuukaan. :)

      Poista
    3. Lapsuudenkodin seinällä on kaksi Kalevalan lautasta, joten lapsuusmuistoista kai alunperin etsintä alkoi. Päätin jossain vaiheessa, että jos vitosella tai alle löydän niin ostan heti. Seuraavalla kirppisreissulla tuo vitosen taulu oli edessäni. Viime viikolla se sai kaverikseen sattumalta syntymävuoteni 12e hinnalla, joka oli vielä hyvinkin kohtuullinen summa moisesta.

      Poista