perjantai 6. maaliskuuta 2015

Miksi Pappadiippa miksi?

Ihana talo maalla-blogin Jaana tarjosi haastetta elämääni. Olkaattes hyvä.


1. Mikä sai sinut aloittamaan bloggaamisen?

Blogi on aina ollut tapani purkaa itseäni. Lapsen kanssa kotona ollessa sosiaaliset kontaktit aikuisiin ihmisiin, keskustelut rauhassa teekupposen äärellä ystävän kanssa oli kovin vähäisiä. Mietin paljon asioita, menneitä ja tulevaa, omaa elämää ja yhteisöä. Ajatukseni poikkeaa usein perinteisistä malleista. Hyvin harvojen ihmisten seurassa tunnen yhteenkuuluvuutta ja arvostusta puolin jos toisinkin elämän valintoja kohtaan. Blogini perustuu hyvin vahvasti tunteisiin, ajatuksiin, mielikuviin. Bloggaamistani voi hyvin verrata päiväkirjan kirjoittamiseen.

 2. Onko mielestäsi parempi, jos blogissa keskitytään ainoastaan yhteen aihealueeseen, esim. sisustus, vai onko mielenkiintoisempaa lukea ns. sillisalaattiblogia, jossa on juttua vähän sieltä sun täältä?

Pappadiippa menee täysin sillisalaatti-kategoriaan. Kirjoitan arjesta, elämästäni. Asioista, jotka milloinkin on ajankohtaisia, itselle tärkeitä ja ajatuksia herättäviä. Useimmat seuraamani blogit on hyvin saman tyyppisiä kuin omani.

3. Miten suhtaudut blogimainontaan ja yhteistyöpostauksiin?

Omassa blogissani ei ole eikä tule olemaan yhteistyötä. Blogini on tapa purkaa itseä, ei ansaita tai mainostaa mitään tai ketään. Saatan kirjoittaa tapahtumista tai paikoista, mutta vain ja ainoastaan itseni vuoksi. Valitettavan usein omasta blogilistastani karsiutuu vähitellen ne blogit pois, joissa yhteistyötä esiintyy.

Osittain mainosvastaisuus pohjautuu varmasti myös omaan arvomaailmaan. Todella harvoin ostan mitään uutena, tällöinkin pitkän harkinnan ja vertailun tuloksena. Kangistun helposti vanhoihin kaavoihin ja hyväksi todettuihin tuotteisiin eikä halua kokeilla uusia juurikaan ole, jonka vuoksi omalla kohdallani koen mainonnan täysin turhaksi.



4. Luetko mieluimmin blogeja, joissa tekstit ovat mielenkiintoisia, mutta melko pitkiä ja joissa kuvilla ei ole niin suurta painoa, vai sellaisia, joissa pääpaino on kuvilla?

Jos valinta pitää tehdä niin kallistun kyllä tekstin puoleen. Pidän siitä, että bloggaaja avaa elämäänsä, näyttää kokonaisuuden, kirjoittaa tuntemuksista ja aistimuksista, ei kätkeydy ruusuisten kuvien taakse. Uskon, että myös ikuiselta onnelta vaikuttavien bloggaajien elämään mahtuu reikiä sukan pohjassa, kyyneliä työmatkalla, stressaavia keskiviikkoja ja illalla kotona odottelevia tiskivuoria.

5. Miten tärkeää blogin kirjoittaminen sinulle on ja mitä koet siitä saavasi?


Uskon, että blogini säilyy hengissä vielä pitkään. En stressaa kirjoittamisella, en mieti kävijämääriä tai muiden odotuksia. Pidän toki haasteista ja toiveista, Pappadiipassa saa aina ilmaista oman mielipiteensä ja näkemyksensä. Ihmisenä olen empaattinen, kiltti ja toisia arvostava. Useimmiten liiankin kiltti enkä saa sanottua mitä todellisuudessa asioista ajattelen. Blogini on tapa tuoda itseni esiin, purkaa ajatukset ja tunteet tavalla, joka toivottavasti ei ketään loukkaa. Itselleni ei ole tärkeää onko seuraajia kymmenen vai sata päivässä tai mitä muut kirjoituksistani ajattelee. 

6. Kirjoitatko avoimesti, omalla nimellä blogiasi, vai tietävätkö siitä vain harvat ja valitut?


Blogissani näkyy etunimeni sekä sukunimen ensimmäinen kirjain. Sukunimeni on melko harvinainen, joten sen haluan pitää salassa. Sosiaalialalla työskennellessä haluaa myös jättää paperille joitakin kysymysmerkkejä enkä tule julkaisemaan kasvokuvia verkossa. Blogiini on kuitenkin tervetulleita niin tutut kuin tuntemattomatkin ja usein kuulenkin blogini löytyneen mitä ihmeellisimpien reittien tai ihmisten takaa.

7. Minkä neuvon/neuvoja haluaisit antaa aloittelevalle bloggaajalle?

Kirjoita avoimesti, mutta samalla paljastamatta liikaa itsestäsi ja elämästäsi. Käytä luovuutta, tunteita ja sydäntä. Kirjoita vain itsellesi, älä ajattele liiaksi muita.



Heitän haasteen eteenpäin synnyinseutuni tyttösille, ottakaapa koppi Elämää koivurannassa ja Marttilan tilalla

Psst.. Kuvat pari viikkoa sitten otettu Vaulammilta. Juuri tämä paikka saa nauttimaan työmatkasta erityisesti. Lintujen kevätmuuttoa odotellessa..

2 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta! Mä olen täällä veikkaillu sun sukunimeä, myöskin sun kotitaloa. Hmm.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsuudenkoti on Limanin kaupan kohdalta katsottuna punainen tupa mäen päällä toispuol jokkee. Synnyinkoti puolestaan Syvänojalla, pellon toisella puolella teiltä katsottuna. Tietä pitkin teille matkaa kymmenisen kilometriä, kiertää sitten Pyölin tai Kerkolan kautta :)

      Poista