Kun Poju nimen sai

 

Jos oikein suuri olisin, ihan pilviin asti,
niin linnun kanssa leikkisin vallan rattoisasti
ja kuninkaan pihaan astuisin, noin vain yli muurin,
jos oikein suuri olisin, ihan kaikkein suurin.

 Jos taasen pieni olisin, aivan pienen pieni,
luo muurahaisten löytäisin heti kohta tieni,
ja itikat ja matoset ei puriskaan mua vainen,
jos oikein pieni olisin, kuin pienin kuoriainen.

J.L. Brisley suom. K. Kunnas 

Asiat on hyvä suunnitella etukäteen. Suunnittelinkin edellisiltana kaventavani mekon, katsovani lasten vaatteet kuntoon. Lopputuloksena makasin kaksi tuntia takkatulta katsellen ja lasin punaviiniä juoden. Nautin olostani. Eilen toki olisin voinut hyvittää tekoni, mutta parin tunnin saunomisen jälkeen kiinnosti lähinnä ummistaa silmänsä. 

Juhla-aamuna on helppo huomata kuinka toinen lapsista ei omista mistään suunnasta mekon kanssa yhteen luonnistavia sukkahousuja ja toisen lapsen parhaat farkut sattumoisin makoilee pyykkikorissa. Mekko oli edelleen kaventamatta, mutta pienet virheet on helppo hyvittää neuletakilla. Ainuttakaan ehjää sukkahousua en kaapistani löytänyt, ajatuskin tuppukylän Salen mattapuuterisista mummosukkiksista hirvitti. Kiskoessani päälle edellisen päivän 1,20e yhteishinnalla ostetut paidan ja farkut sekä hirvittävän ruman väriset villasukat tunsin oloni oikeinkin kotoisaksi. Ajatus elämäni ensimmäiseen kotelomekkoon ja korollisiin kenkiin sonnustautumisesta hirvitti. Viimeisillä minuuteilla ennen lähtöä, kun lapset enää keksivät tylsyydessään roikottaa päätään sohvan reunalta alas muistin, ettei ole korttiakaan tehtynä. Kakkupaperia, viimeinen korttipohja, runokirja ja muutama tarra. Lopputulos tekijänsä näköinen.

Mummilla ja ukilla taputin onnessani käsiä yhteen, kun ravitsin lapseni tasokkaasti mikropizzalla ja grahampiirakalla. Tenavat kiskoivat päälleen totaalisen epätäydelliset vaateyhdistelmät, itselleni ryöväsin äitini kaapista sukkahousut ja kengät. Pikkuveljen kravatista tuli sattumalta sopivan pituinen jo kolmannen solmun kohdalla. Meikkiä ja hiuksia vääntäessä tyttäreni totesi helpottuneena "äiti mun mielestä on kiva, kun sä joskus haluat näyttää naiselta".

Ja niin sai pieni ihminen kasteensa. Lapseni ehdottama Reimo Posti-Paten poika ei lopultakaan vanhemmille kelvannut, mutta paiskattiinpa pientä miestä aivan näköisellään nimellä. Täti sai kyyneleensä vuodatettua tälläkin kasteella ja kakkua sai jokainen vatsansa täydeltä. Tästä on hyvä jatkaa matkaa.