torstai 13. marraskuuta 2014

Köyhä?

  
Ihmiset arvostaa elämässään erilaisia asioita. Valitettavan usein arvostus näkyy materiana. Miksi tyytyä vähempään kuin naapuri tai paras ystävä? Ettei vain vaikuta rahattomalta? Pahimmassa äärilaidassa Audi ja iPhone vaihdetaan uudempaan, mutta lapsille ei olekaan enää varaa ostaa kunnollisia toppavaatteita talveksi, kaupasta kannetaan halvin ulkomainen vaihtoehto ruokapöytään. Pankkitili huutaa punaisella ja stressi loppukuusta syö päänuppia.

Sitten on toinen äärilaitansa. Ne vähään tyytyvät. Ne, jotka elävät sillä mitä tilille ropsahtaa, on se satoja tai tuhansia euroja kuukaudessa. Kenties jotain jää säästöönkin, jos ei joka viikolle uusia farkkuja osteta? Ne ihmiset, jotka elävät itselleen, ei ympäröivälle maailmalle.


Olenhan aina ollut nuuka. Siinä missä muut söi suklaapatukkansa hetkessä, Pappadiippa pihtasi herkkuaan niin kauan, että herkku vanhentui syömäkelvottomaksi. Jo lapsena nautin siitä miten raha kasvoi kukkarossa, kun sitä ei tuhlannut. Säästin ja edelleen säästän, mutta tähän päivään mennessä en tiedä mihin.

Nykyään raaskin valmistaa lohen jo seuraavana päivänä, mahdollisesti tavallisena tiistaina enkä pihtaa sitä elämäni tähtihetkiin. Kaupassa oranssit laput herättää mielenkiintoni ja yleensä häpeäkseni esimerkiksi lisäaineettomat makkarat ja nakit lapsille ostan alennuksesta kalliin alkuperähintansa vuoksi. Edelleen pihtaan parhaita vaatteitani makuuttaen niitä kaapissa, puen lapsen parhaimpiin vaatteisiinsa vain harvoin peläten, etten saakaan niistä myydessä enää samaa summaa kuin kirpputorilta kotiin kantaessa.



Vuosien saatossa sitä on kehittänyt melkoisen kirppissilmän itselleen. Ensimmäisellä vilkaisulla näkee onko pöydässä mitään itseä kiinnostavaa tarjolla. Olen ronkeli, etenkin omien vaatteideni suhteen. Täytyy saada halvalla ja käytännöllistä. Tekokuidut jätän suosiolla muille.

Vaan tuli eräs keskiviikko, jolloin yksinäisillä matkoillani parin kaupan pihassa oli roskalava. Ensimmäisellä asioidessa tutut poliisit tulivat humoristisesti utelemaan olenko varkaisilla. Myönsin syyllisyyteni ja toivottivat menestystä etsintään. Seuraavalle lavalle kurkkiessa kiukkuinen täti huuteli perättömiä, asian kuittasin hymyilemällä onnellisena. Tottavie olinhan onnellinen, koska Seppälän lava tarjosi mulle uudet pökät! Vallan ilmaiseksi!

Pssst.. Ylimmän kuvan Converset maksoi 0,05e. Niistä myöhemmin lisää.. Niin ja poliisitkin on tuttuja ihan vain työni puolesta, olenhan tunnollinen kansalainen.

Torstaisin terveisin 
 Se "v*tun köyhä ämmä"

8 kommenttia:

  1. Hahhah, paras lopetus tuo "v*tun köyhä ämmä" :D :D

    Itseä ärsyttää välillä niin suunnattomasti, että kirppistelemistä pidetään köyhien puuhana... siis voi luoja oikeesti... itse ostan paljon kirppiksiltä vaikka olisi varaa ostaa uuttakin mutta miksi ihmeessä??
    Tää materia yhteiskunta on ihan sairas :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä tuima nainen näin minulle totesi eli kai sitten olen sellainen ;)

      Nykyään mun mielestä kirppistelyyn suhtaudutaan avarakatseisemmin. Ainakin omalla kohdalla, kun ostan lähes kaiken materian käytettynä. Ennakkoluuloihin en juurikaan enää törmää, ehkä ulkoisestikin näytän siltä, ettei hienopyllyjä kiinnosta seurani ;)

      Mulla kirppistely on nuukuutta ja kertakäyttökulttuurin välttämistä. Jakeluun ei vain mene se miten kaukomailta voidaan tuoda tänne monien välikäsien kautta vaatteita, jotka maksaa lopputulemalta alennusmyynnissä muutaman euron. Tai sitten ne päätyy juuri sinne roskalavalle, koska se trendi nyt sattui taas menemään edellisen tuulen mukana. Tähän kun lisää vielä sen miten kemikaalinatsi olen niin puistattaa jo ajatuskin uuden vaatteen pukemisesta lapselle.. Yhdet kuopuksen lahjaksi saamat henkkamaukan mustat farkut pesin viidesti kuumalla pesulla ennen kun väriaineen haju katosi. Sen jälkeen ne farkut olikin jo harmaat.

      Toisaalta. Jos ei olisi niitä ihmisiä, jotka vaatteita ostaa uutena niin eipä olisi tarjontaa kirpputoreillakaan. Pitää olla kiitollinen heillekin. Lisäksi tunnen monia ihmisiä, jotka ostaa rehellisesti kotimaisia vaatteita uutena ja käyttää ne kirjaimellisesti loppuun. Ihailtavaa toimintaa. Juuri sinä päivänä, kun mä pääsen äkkirikastumaan kunnallisilla sosiaalipuolen palkoilla niin taatusti shoppailen Kainon putiikissa kukkaroni tyhjäksi ;)

      Poista
    2. Joskus muuten kirppisvaatteidenkin kanssa menee mönkään, ostin lapselle housuja joita on uitettu jossain kamalassa huuhteluaineessa ja vaikka olen pessyt ja tuulettanut varmaan jo kymmenen kertaa niin mitään ei tapahdu... ruokasoodankin olen jo kokeillut, etikka kokeilematta :(

      Poista
    3. Mä sain homeenhajun pois vaatteista ruokasoodalla lutraamalla ja etikalla huuhtelemalla. Vaativat tosin useamman pesun ja kuumassa vedessä ennen kun olivat sen tuoksuisia, että lapselle uskalsi laittaa. Ei niitä aina huomaa paikanpäällä :(

      Poista
  2. En oo edes tiennyt, että Seppälöillä ja muilla on jotain roskalavoja. Oho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kai nyt perinteisesti, mutta siellä tehtiin muuttoa. Rakennuksen toiseen päähän...

      Poista
    2. Koska tulee kestoilu postaus? :-)

      Poista