Ihan tavallinen äiti?

En nyt halua mitenkään kapinoida, mutta kehtaan väittää, ettei lasten suusta tule ihan joka kerta se puhdas totuus...

 

 

Lapsi: Äitin suu on niin iso, että sinne mahtuu koko reikäleipä.

Selitys: Reikäleipä = "palttoonnappi"

 

 

L: Äiti vie kottikärryillä pahaksi menneitä omenoita metsään ja sitten se heittelee niillä puuta. 

S: Potutukseen äärettömän hyvä keino on paiskoa puuta mädillä omenoilla. Parempi vaihtoehto mummojen potkimiselle?

 

L: Meillä on kaksi lammasta omenapuun alla.

S: Koirat = lampaita. Koirat syö omenoita puun alla. Yksinkertaista.

  

L: Äiti osti tänään lampaan kirpputorilta.

S: Ostin kaksi isoa vyyhtiä ehtaa lampaalta tuksahtavaa villalankaa (yhteensä 2 euroa!!!) ja sepitin tarinan lampaasta.

 

L: Kysyttäessä sanoo menevänsä nukkumaan yöllä, kun on pimeää.

S: Kello seitsemältä taju kankaalla, molemmilta.

L: Äiti vei mut ostamaan pyssyjä ja puukkoja, sitten se osti piikkejä toisesta kaupasta.

S: Käytiin ase- ja retkeilyliikkeessä. Ostin sukkapuikot.

Ensimmäistä kertaa eläissäni..

... vein lapset jumppaan. Jäivät ilman vastarintaa. Istuin portailla ja neuloin sukkaa kolme varttia, kuuntelin ohjausta, jännäsin tuleeko esikoisen ikävä. Ei tullut. Haikeudella ajattelin miten itsekin olen näitä tunteja vetänyt leikki-ikäisille, vauvoille ja äideille. Juuri tässä tilanteessa olin vietävän onnellinen, etten itse ollut tuntia pitämässä.

... tein vehnättömiä tortillalättyjä. Pidin. Kukaan muu ei pitänyt. Kukaan muu ei pitänyt linssisalsastanikaan. Eikä avokadosta. Olen mestari miellyttämään myös muiden makuaisteja.

... jätin syömättä puustin. Kyllä koville otti. Kiitos käynnistä Motikselle ja kälyselle!

... tunsin haikeutta tajutessani, että omenapuussa ei ole enää hillottavaa. Pakastimessa ei ole vasta kuin neljäkymmentälitraa hilloa. Lieneekö riittävän.

... yhdistin ruisnapin päälle hummuksen ja piimäjuuston. Ei hassumpaa, ei hullumpaa. Lapsuuden maisemista kannetut luumut vievät kielen mennessään.

Kuka ottaa vastuun?

Kuka näitä lapsia ruokkii kasvamaan vaatteistaan ulos?

Kuka unohtaa viikko toisensa jälkeen serkkutytölle vietävät pieneksi jääneet vaatteet kotiin?

Kuka ohjaa käsiä, jotka tiputtelee mehumukeja pitkin keittiön lattiaa? 

Kuka on syyllinen siihen, että keittiön pöydän kulmalle muodostuu aina epämääräinen kasa papereita? 

Kuka on se, joka ei saa edes muutamaa keittokirjaansa pysymään kauniisti pinossa?

Kuka oli se ensiapukoulutukset käynyt henkilö, joka meni paniikkiin eikä hetkessä tiennyt miten toimia nähdessään lapsen yltympäriinsä veressä?

Kuka ei saa koskaan pyykkikorejaan täysin tyhjiksi?

Kuka luuli olevansa viisas ja jättävänsä tiskikaapin keittiötä suunnitellessa kokonaan pois kuvitellen, ettei kyseiseen kaappiin keräänny romua, jos siellä on hyllylevyt?

 

Tuttuako? Jatkankin elämääni tästä eteenpäin siivoamalla, ruokaa laittamalla, pyykkivuorta kutistamalla ja kaappeja järjestelemällä. Enkä vahingossakaan myöntä, että olisin se henkilö, joka tästä kaikesta vastuun kantaa..

Koko perheen retkipäivä Torronsuolla

Aamulla kymmeneltä mummi ja mukelot kyydissä kurvailin kohti Kiljamoa. Luvassa oli Metsähallituksen, Lounais-Hämeen Lintuharrastajien, Lounais-Hämeen Retken, Lounais-Hämeen Uranuksen, SPR Tammelan osaston, Tammelan Metsänkävijöiden ja Vapepa - Forssan paikallistoimikunnan järjestämä perheille suunnattu luontoseikkailu Torronsuolla. Reitti oli pituudeltaan 1,5 km, matkan varrella rasteja. Tehtävät oli suunnattu hieman isommille lapsille, mutta näytti pitkospuilla kävelemisestä nauttivan myös juuri kävelemään oppineet pienokaisetkin.

Lapsille oli tarjolla kokemusta, elämystä, seikkailua suorastaan. Loppumatkan rutinan ja reppukyydin jälkeen tyttö tokaisi autolle kävellessä miten kiva reissu meillä taas olikaan. Ensi vuonna uudestaan!

Kuvat mummin ottamia

Liesaajat

"Mää en leiki sun kanssa enää ikinä, en tykkää susta. Älä tuu häiritsee mun leikkejä IKINÄ! Mee pois, mää en tykkää susta. Mää en oo mikään sun sisko."

Kuulostaako tutulta? Omasta lapsuudestakin sen muistan miten herttaista sisarusrakkaus onkaan. Tulee hetki, jolloin toinen riitapukareista onkin poissa, muualla. Silloin nyyhkitään perään, valitetaan tylsyyttä ja naristaan miksei aika voi kulua jo liukkaasti eteenpäin. Kaivataan lopulta kuitenkin.

Rinsenssa ja kukinkaan kanssa matkasin Somerolle mummille ja ukille. Pois kotonurkista, pois halkopinoista, pois arjen velvoitteista. Kyllä on maanantaina aamusella mukava kammeta sängystä uuteen viikkoon, kun kotona ei ole kukaan viikonloppuna ollut soosaamassa leluja pitkin permantoja eikä rinsenssan kolttuja ole jokaisen tuolin reunalla roikkumassa.

Mettäsä

Pyörähdettiin metsässä. Toinen tarpoi yli mättään ja kiven, nautti selkeästi olostaan. Toinen puolestaan rutisi jokaisesta upottavasta askeleesta, rumista sienistä, pelottavasta ojasta ja limaisista kepeistä. Eipä se nautinto ollut, mutta aina välillä pitää käydä hiukan kokeilemassa joskos tuo esikoinen jo olisi kypsä metsään.. Unohdin Wompat-kantorepun kotiin eli lenkki jäi hyvin lyhyeksi.

Suunnitellut olin, hyvinkin. Käännös toiseen suuntaan ja laavulle Rautarinteeseen paistamaan lettuja. Apulaiset kantoi puut laavulle nopeampaa kuin ehdin valmiiksi kasaan hakata, sytykkeiden valmistamisesta ei tarvinnut itse huolehtia, "pöytä" oli katettuna jo ennen kuin tulet oli nuotioon syttynyt.

Puolen litran lettutaikina hävisi samassa tahdissa, kun pannulta kypsyivät. Itse kannoin jälleen omat eväät metsään, vehnän olen tyystin karsinut ruokavaliosta (suurinosa jauhoista näissäkin oli spelttiä). En väitä, etteikö kiusausta olisi. Nuotiolettujen tuoksu... Tiedättehän? 

Viimeisen palan suuhunsa upotettuaan neiti tuli eteen pullistelemaan vatsaansa taputellen ja tokaisi perään "nyt mun masu on ihan hirveen täynnä, se on nyt ihan ukki-masu!"

Kaikkea ei voi saada

Pesuaineet, nuo elämäni murheenkryyni. Kemikaaleja käytän ainoastaan astioiden- ja pyykinpesussa. Molempiin olen testannut myös luonnonmukaisia vaihtoehtoja, huonoin tuloksin. Enemmän kuin mielelläni otan vastaan vinkkejä luonnonmukaisista pesuaineista, jotka Oikeasti toimii, pidemmässä juoksussa.

Konetiskissä olen käyttänyt jo pitkään Ecoverin tabletteja. Puolitettuna. Joskus luettuani tutkimuksen kokonaisten (ei kylläkään kyseisen merkin) tablettien käytöstä yhteydessä astioiden kemikaalijäämiin järkytyin sen verran kovasti, että aloin tabletit puolittaa. Pesutulos puolitettuna täydellinen, esipestyille astioille. 

Mitä tästä kemikaalien pelosta seuraa tiskikoneelle? Aika näyttää. Kuudetta vuotta masiina pöhisee ilman ongelmia. Alkuaikoina konetta ei tarvinnut juurikaan huoltaa, mutta nykyisellä menettelytavalla ja aineella puolivuosittain astiat alkaa jäädä likaisiksi ja kone kaipaa kunnon puhdistusta. Sitruunahappo riittää saamaan koneen siistiksi, joten en ole asiasta enempää stressannut.

Käsitiskissä käytän Ecoveria, en ole tosin asioita tämän osalta tutkinutkaan sen enempää. Oletan kuitenkin olevan Fairyä parempi vaihtoehto.. Sini-Pellava Oy:n saippuan sain kiitokseksi tehdystä työstä vuosi sitten. Kuten huomaa, riittoisaa tavaraa! Toimii hyvin keittiössä rasvaisten käsien pesuun.

Pyykit pesen Allergrolla, villavaatteet pesee Ecover Delicate. Olen ollut varsin tyytyväinen, molempiin. Allegrolla kone pysyy raikkaana ja pyykit puhdistuu ohjetta pienemmällä annoksellakin. Pesupähkinät ei riittänyt puhdistamaan hikisiä tai rasvatahraisia vaatteita, edelleen käytän "kevyempään" pyykkiin. Villapyykissä olen luottanut Ecoveriin aina, mitä sitä hyvää vaihtamaan. 

Kaikkiin materiaaleihin, lasten ulkoiluvaatteista silkkikerrastoihin käytän tahranpoistossa Sonettin sappisaippuaa (muut merkit testattu huonommaksi). Lähtee tahrat pois jopa nyrkkipyykissä, kun antaa tarpeeksi kauan vaikuttaa ennen pesua. Tämä tuote pitäisi ehdottomasti saada äitiyspakkaukseen!

Kuvassa näkyvät pyykit aiheutti sydämentykytystä astuessani homeelta haisevaan vanhaan varastorakennukseen kaikkea muuta kuin työstään motivoituneiden nuorten miesten keskuuteen. Niitä on PALJON. Voihan mummo, on täs taas verhotettu ja petivaatetettu hetkeksi. Näistä lisää tulossa, taatusti!