On asioita, joista ei puhuta ääneen. On itsestään selvää, että melkoisen moni maamme kansalainen on saanut alkunsa silkkana onnenpotkuna tai vahingonlaukauksena, kuinka sen nyt muotoileekaan. On myös perin tavallista ja suositeltavaakin, että pariskunnat tai peräti yksin elelevät vannoutuneet "en kyllä ikinä hanki parisuhdetta"-ihmiset käyttävät ehkäisyä mikäli ei jälkeläisiä tähän maailmaan halua saattaa tai köyttää pöksyjään piukasti paalinarulla umpisolmuun. Miksi näistä asioista ei saa puhua ääneen?
Omalla kohdallani olen läpi käynyt ennen lapsen syntymää liki kaikki mahdolliset ehkäisymenetelmät. Nähty on kaikki luonnolliset ja luonnottomatkin vaihtoehdot, kerta toisensa jälkeen hormonit pisti koko kehon sekaisin. Lopulta aikansa odotettuaan tytär ilmoitteli tulosta ja elämä raskauden kanssa oli yhtä juhlaa. Ei kipuja, ei kärsimyksiä. Niitä kuukausia jäin tottavie kaipaamaan.
Kolme kuukautta synnytyksen jälkeen, täysimetyksestä huolimatta podin jälleen ensimmäiset päivien pituiset sängyssä itkemiset silkasta kivusta. Olenkin monesti ajatellut, että synnytys oli itselleni helppo ja supistukset oli kuin entuudestaan tuttuja. Oikeita hengitystekniikoita olin käyttänyt tiedostamatta jo vuosia rentouttaakseni lantion seutuvia. Yhdet kuukautiset pyörittyäni, kirottuani ne ihmiset alimpaan helvettiin, jotka vannoivat kipujen jäävän synnytyssaliin olin valmis koittamaan hormonikierukkaa.
Olen paljon keskustellut niin naisten kuin miestenkin kanssa ehkäisyasioista. Huolestuttavan vähän miehet jaksavat asialla päätään vaivata, lähinnä naisten hoidettavaksi homma tuppaa kallistumaan. En puhu nyt ainoastaan kymmenen vuoden avioliiton nähneistä miehistä vaan myös viikottaisia yökavereita hakevista Tinder-saalistajista. Lopputulemalta on ollut melko yhdentekevää onko miehellä ollut lapsia vai ei. Keskusteluissa on monesti puhuttu nimenomaan raskaudenehkäisystä, hyppykupat ja kuudet kaverit on unohdettu lähes täysin. Kaikkia miehiä moittimatta on joukossa myös niitä valveutuneita yksilöitä, joilla yöpöydän laatikko on yhtä säntillisesti varustettu kuin tärkeimmän työkalupakin sisältö.
Toki miehillä on omat murheensa, mutta monesti on saanut puhista tätä luojan lykkyä syntyä naiseksi. Samojen asioiden kanssa puhisee valtaosa tuttavapiiristäni enkä ole suinkaan ollut yksin ehkäisypulmien kanssa. Hyvin harvalle tuntuu löytyneen sitä oikeaa ja keholle sopivaa ehkäisyä. Sivuvaikutukset tuntuu olevan toinen toistaan hurjempia ja melkoisen usein lopulta sallittu raskaus on yhtä suuri helpotus kuin itselleni oli aikoinaan.
Ensimmäinen hormonikierukkani tuli keväällä tiensä päähän, tai no aikaansaamattomuuteni vuoksi vasta tänään. Monelle kaverille naureskelin, että alkuperäisessä suunnitelmassani juuri nyt tarkoitukseni oli hankkia itseni raskaaksi toiseen kertaan. Ei mennyt ihan kuin Strömsössä tämä ajatus... Pohdittuani rapiat viisi vuotta Mirenan hyviä ja huonoja puolia, elämää kierukan kanssa ja ilman en ollut lainkaan varma vielä odotustilassakaan vaihdetaanko kierukka vai otetaanko kokonaan pois. Oven avautuessa, kutsun käydessä kuin salamana olin varma päätöksestäni.
Hormonikierukka on itselleni sopinut vaikka monelle muulle senkin sisältämä hormonimäärä on liikaa. Ensimmäisen vaikean vuoden jälkeen elämä on ollut suorastaan helppoa ja huoletonta. Luonnollinen ehkäisymenetelmä olisi toki herne polvien välissä, mutta kiusanani olevia kiputiloja se ei valitettavasti korjaa.
Iskin takapuoleni lääkärin penkkiin ja päästin suustani sen lauseen, jota olin parin vuoden ajan pohtinut ja kyseenalaistanut. Vartin kuluttua olin ulkona ovesta, kevein mielin ja helpottuneena. Nyt voin sulkea silmäni asialta, elää helppoa ja huoletonta elämää seuraavat viisi vuotta. Ja onnekkaana sanoa ihmisille, että olen löytänyt ehkäisymenetelmän, jonka kanssa on sinut niin keho kuin mielikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti