Psykologi kirjoitteli jokin aika sitten tutkimuksestaan, jonka mukaan alle 5% aikuisista ihailee omien vanhempiensa parisuhdetta. Lapsuudessa kuitenkin luodaan vahvat näkemykset ja ajatukset myös omaan parisuhteeseen, heijastetaan omilta vanhemmilta omaksuttuja käyttäytymismalleja ja toimintatapoja tiedostaen ja tiedostamatta.
Keskustelin tyttären kanssa useana päivänä miksi parisuhteessa tapellaan, korotetaan ääntä ja näytetään vihaista naamaa. Miksi toinen lopulta lähtee ovesta kiukustuneena palatakseen myöhemmin kenties takaisin. Keskustelen tunneskaaloista, joita aikuisen kasvoilla riidan sattuessa vilahtelee, millaisia tuntemuksia lapsi hetkestä kokee.
"Mun mielestä on tosi kiva kun sä et koskaan riitele tai pussaile kenenkään kanssa" lausahtaa lapsi erään keskustelun lomassa. Tunteiden näyttäminen kuuluu parisuhteeseen, myös lasten silmille. On soveliasta joskus halata tai pussata kumppania, toisinaan näyttää myös vihaista naamaa. Näistä tilanteista lapsi oppii ja luo pohjaa tulevaan.
Olen äiti, joka jakaa suukkoja pienilleen, sanoo jokaisena iltana rakastavansa nukkumaan mennessä ja tilanteen vaatiessa korottaa ääntänsä näyttäen vihaista naamaa. En halua näyttää tunteita, en osoita hellyyttä tai räisky vihaa kumppaniksi nimettävälle henkilölle. Käpertyisin kyllä mielellääni sohvan nurkassa lämpöiseen kainaloon ja ottaisin vastaan hiusten silitystä, mutta vasta kun lapset ovat hiipineet unimaailmaan.
Mille lapseni luovat pohjan tuleviin parisuhteisiinsa? Onko heidän tarpeellista muistaa lapsuudestaan kivikasvoin lausuttuja kehoituksia painua helvettiin? Kuuluuko heidän nähdä kyyneliä vanhempansa poskilla ovien paiskomisen jälkeen? Pitääkö heidän muistaa hymy äidin kasvoilla kumppanilta saadun halauksen jälkeen tai huutaa ruokapöydässä YÄÄÄÄÄK, kun äiti osoittaa suudelmin tunteitaan kumppaniaan kohtaan?
Osaako poikani silittää tyttöystävänsä tukkaa muistaen miten kovin itse tykkäsi siitä lapsuudessaan? Muistaako tyttäreni lausua poikaystävälleen illalla ennen nukkumaan menoa "rakastan sua" ja antaa suukon perään? Toivon äidinrakkauden riittävän luomaan heistä kykeneviä ja pärjääviä omissa parisuhteissaan. Se on kaikki mitä voin tarjota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti