Ravintolapäivä Somerolla

Joskus tuntuu, että aika matelee. Ehtii pötkötellä mättähällä ja tiirailla puiden oksia tai ylös kohotettuja kinttuja samalla kun koittaa keksiä ajankulua. Tarttuu kenties puhelimeen ja kysäsee joskos samankaltaisia muita maan päällä oleilisi. No niin. Kenen lapsi sairastaa, kuka viettää laatuaikaa puolisonsa kanssa, kuka on töissä ja se viimeinen, jolla on samat mietteet oleilee parin tunnin ajomatkan päässä.

Sitten tulee viikonloppu, jolloin pitäisi olla joka paikassa yhtä aikaa. Eilen ravintolapäivänä priorisoin yhden asian yli muiden. Vanhalle Verannalle oli ehdittävä, aiempien vuosien tapaan. Tänä vuonna vieläpä yksin. Ehtisi tovin rupatella ja vaihdella kuulumisiakin.

Voi mahdoton näitä naisia! Talon emäntä ja isäntä lapsineen tarjoaa upeat puitteet tapahtuman järjestämiselle, avaa kauniin ja persoonallisen kotinsa ovet sukulaisille, kavereille, tutuille ja tuntemattomille. Keittiön puolella tohottaa maatilan emäntä syrjäkyliltä, joka paikkaan ennättävä pienten lasten äiti. Mahansa saa jokainen täytettyä ja talo tarjoaa santsikupillisen kahvia tai mehua, iloisen ja lämpimän tunnelman aistii jo pihaan tallustaessa. Lounaaksi rouvat tarjosivat viime vuotisen nokkos- ja kasviskeiton sijasta kasvispurilaisia, jotka maistuivat erinomaisesti jopa ennakkoluuloisimmille miesvieraille.

Paikalla oleili myös taiteilija Keanne Van Kreeke, joka antoi uuden elämän kierrätysmateriaaleille pienten ja hieman suurempienkin kävijöiden kanssa. Keannen luomuksia on esillä myös Toinen Keksi kahviloissa. Kerrassaan hurmaavia.

Luvattiin, että ensi vuonna tavataan jälleen. Samoissa merkeissä, samassa osoitteessa. Jos tällä kerralla jäi välistä, muista olla vuoden päästä mukana kokemassa elämyksiä jokaisella aistilla!