Ei tekosyitä

Näin keväisin, rantakauden ollessa viikkojen päässä naiset potee stressiä. Ollaan dieetillä ja liikutaan kuin jänekset, kisataan mittanauhan ja vaa'an kanssa. Osallistutaan kymmien eurojen hintaisiin nettivalmennuksiin ja hankitaan treeniohjelma. Vedetään överiksi ja syödään nälissään levyllinen suklaata. Samana iltana skipataan lenkki, kun sattuukin olemaan se aika kuusta jolloin ei oikein irtoa. Aina löytyy jokin hyvä syy.

Lapset, mikä ihana tekosyy olla liikkumatta. Valitettavan usein silmät ympyrkäisinä seuraan lapsia, joiden motoriset taidot maastossa liikkumiseen tai kiipeilyyn on jäänyt vaippapöksyjen tasolle. Syitä on helppo etsiä niistä henkilöistä, joiden kengänkoko hipoo neljääkymppiä. Lapsuudessa, kotikasvatuksessa, vanhempien esimerkillä luodaan pohja läpi elämän kantavalle kipinälle liikuntaa kohtaan.

Liikkuminen on lopulta hyvin pieniä tekoja. Asioiden muuttamista normaaleissa rytmeissä. Roskapussin voi kiikuttaa ulos kyykkäämällä, postin voi hakea tienhaarasta kävellen auton sijaan, lähikauppaan pääsee nopeammin pyörällä kuin autolla, uivien lasten rannalta katselun sijaan voi itse osallistua vesileikkeihin, puolituntisen somen äärellä voi korvata ehtojumpalla, kuperkeikkojen tekeminen kesäisellä nurmella ei tee pahaa aikuisen terveydellekään. 

Yhden aikuisen perheessä pitää toisinaan käyttää luovuutta. Viikonloppuisin juoksen lapsuudenmaisemissa lähisuvun viihdyttäessä lapsukaisia, lapsivapaina iltoinani vedän useimmiten trikoot jalkaan heti töistä päästyäni. Viikolla useimmiten ehdin sipaista lenkille hevospoluille ennen lasten kotiutumista. Aikaa ja mahdollisuuksia löytyy vaikka tilaa tekosyillekin olisi.

Lapset nukkuivat onnellista unta mummilassa. Vedin tossut jalkaan ja suuntasin navetalle. Juoksin pientä rinkiä; ylös mastolle, metsän kautta lehmien tallomia polkuja alas, kuivurin betonipermantoa pitkin syviä askelkyykkyjä, tikapuissa vedin jokaisella kierroksella viitisen leukaa. Kierroksia kerääntyi kahdeksan, aikaa kului 45 minuuttia. Sapuskaa nassuun ja unille. 

Aamulla löysin itseni jälleen trikoot jalassa navetalta. Lapset mylläsi pahnakasoissa, ruokki lehmiä ja kolisti kiviä kaivurinkauhaan. Sillä aikaa Pappadiippa hyppi box-hyppyjä pahnapaalille, askelsi, kyykkäsi ja punnersi jalat paalin päällä. Enkä keksinyt ainuttakaan tekosyytä miksi olisin seisonut tumput suorana ja haukotellut.

En tarkoita, että aina pitäisi olla reipas ja liikkuva. Laiskottele, kun laiskottaa, herkuttele kun herkuttaa. Sopivassa suhteessa kaikkea, hieman kipinää jokaiseen päivään.

Ps. Ei Robin, ei Elastinen vaan Kiira Korpi. Mimmissä on kipinää!