Säästä, mieti, sijoita, pohdi, suunnittele, ennakoi.. Valitettavasti olen koko ikäni ajatellut elämän olevan juuri sitä. Alituista tulevaisuuden hahmottelemista mielen sopukoihin, suunnitelmien kääntyessä uusien ajatusten luomista. Elämää ajatuksella "vielä jonakin päivänä", "sitten kun", "muutaman vuoden päästä". Kohdatessani uusia ihmisiä, tutustuessani itseäni nuorempiin ja vanhempiin havahdun muidenkin elävän tulevaisuuttaan.
Muutamana viikonloppuna olen yöllä avannut kotioveni, astunut hiljaiseen asuntooni. Siihen asuntoon, jonka piti olla väliaikainen ennen sitä oikeaa kotia. Olen palannut reissuiltani kyliltä, jonka ravintoloihin en aikonut astua varpaallanikaan. Jutellut illan saatossa ihmisten kanssa, joihin tutustuminen ei kuulunut tulevaisuuden piirtoihini.
Yhtäkkiä se kaikki tuntuukin hyvältä. Itkeä tirautella välillä onnellisia kyyneliä oman kodin turvassa, josta kukaan ei käske hankkiutua eroon parin vuoden kuluttua. Katsella myynnissä olevia taloja ihan muuten vain aikomatta hankkia niistä yhtäkään. Omistan kodin, josta pidän, joka on meille kolmelle juuri sitä mitä tuleviin vuosiin tarvitaan. Pitää viikonloppuna hauskaa, tanssia, halailla ja tutustua juuri niihin ihmisiin, joihin en koskaan aikonut tutustua juuri siinä ravintolassa, johon en kuvitellut palaavani koskaan. Tulevaisuuden suunnitelmiin vedettiin viivoja tavujen yli jälleen.
Olen päässyt yli unelmista. Oppinut nauttimaan tästä päivästä, juuri näistä hetkistä. Tänään elän sitä unelmakarttaani, jonka vuosien saatossa olen kerännyt. Olen saanut lapset, oman kodin, vakituisia työpestejä. On rakastavat läheiset, tukiverkkoni, ystävät. Juuri nyt en keksi mistä olisin jäänyt vaille elämässäni.
Elä tänään kuin kuolisit huomenna, kuuluu sanonta. Optimistin lasien läpi katseltuna ihmiset tapaa katsella maailmaa väärästä vinkkelistä. Sieltä suunnasta, josta kaikki näyttää kurjalta ja huonolta. Siitä suunnasta, jossa naapurilla on aina koreampi auto, enemmän palkkaa, parempi vaimo, kauniimpi koti ja kiltimmät lapset. Itse kun ei kanna murhetta edes tulevan viikon työvuoroista, ruostuvasta autosta, vilkkaasta lapsesta, sekaisesta huushollista tai metsään jääneistä mustikoista. Työvuoron näkee yhdellä silmäyksellä, auton saa rahalla, lapsista kasvaa aikuisia, huusholli pärjää vähemmälläkin kuuraamisella ja appelsiineja saa hedelmätiskistä.
Monien unelmien nainen huomaa yhtäkkiä osaavansa elää ilman unelmia. Moni asia on muuttunut viimeisten kuukausien aikana juuri unelmien suunnilta. Olen löytänyt ne viimeiset puuttuvat palat palapeliini kotikulmille paluun myötä. Joka päivään kun mahduttaa niitä itselle tärkeitä asioita; yhteydenpitoa ystäviin, aikaa lapsille töissä ja kotona, rakkautta ruokaan, mahdollisuuden liikkumiseen, paljon positiivisia sanoja ja ajatuksia.
Niiden myötä löytää ne asiat, jotka tekee tästä päivästä hyvän. Kaikki ne illat, joissa on saanut harrastaa isäni vahtiessa nukkuvia lapsia. Pimeän huoneen, jossa hoitolapsi halaa tiukasti päiväunille käydessään ja sanoo "oot niin rakas ihana". Kymmenen vuoden takaisen kaverin, joka menetettyjen vuosien jälkeen kertoo kuinka mukavaa meillä yhdessä taas onkaan. Työkaverit, joiden kanssa nauretaan vedet silmissä kaatosateessa seisten. Lähellä oleva perhe, velikullat ja kälykin auttaa ilolla päivässä kuin toisessakin.
Tänään kävellessäni hiljaisia polkuja, kuunnellessa linnun lauluja ja uidessani syysvesissä tunsin eläväni juuri sitä unelmaa. Sitä elämää, tätä päivää, jossa on niin tavattoman paljon hyvää. Ei ole tulevaisuutta, on vain tämä hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti