Menneiltä vuosilta nykyaikaan

Humps. Aikakone on vienyt nämä asukkaat menneisiin vuosikymmeniin. Eilen valmistui takkahuoneen seinän "tapetointi" kuuskytälukusilla, lopputulos paljastunee täälläkin myöhemmin. Vuosikymmenien takaisia kirpputorilöytöjäkin on pari tehty. 

Metsovaaraa kolme verhollista 1e/kpl

Lamppunen 0,50e

Ai miten kovin onnellinen olinkaan kun kotona hoksasin vanhan kaapin ja Metsovaaralaisten natsaavan keskenään vallan mainiosti. Vielä kun nuo maitokahviseinät olisi kauniimman väriset niin jopas kelpaisi! Lampusta irroitin ensitöikseni muovisen kellastuneen "kaunistuksen" metallijalan päältä. Vielä kun osaisi päättää minkä väriseksi valkoiset osat maalaillaan..

Sitten viikon hauskuutukseen. Ensiksi. Ehei ole vauvoja tulossa taloon. Toiseksi olen ennen lapseni syntymää vastustanut sittereitä. Etenkin sellaisia, jotka pimputtaa ja tärisee. Yhden vaativan, tyytymättömän ja vain pystyasennossa nukkuvan (refluksi)vauvan jälkeen olen saattanut mieleni muuttaa. Sitterikin lienee tärinöineenkin olevan ihan käyttökelpoinen arjen helpottaja pienissä määrin käytettynä. 

Kävipäs nyt näin, että yhden jos toisenkin mutkan kautta tämä sitteri sitten päätyi taloon kaikesta tarpeettomuudestaan huolimatta ilmaiseksi. Kunnon Vileenin on kovin vaikea vastustaa, jos jotain halvalla saa. Ilmaisesta olisi liki rikos kieltäytyä. Viihtyköön kapistus ainakin sen aika, että kankaat on kuurattu. Loppu onkin historiaa.

Toisinaan ajattelee miten mukava olisi, jos talossa olisi sisäkoira köllöttelemässä matolla ja vahtimassa isäntäväen toimia. Kuinka onnellinen voikaan lopulta olla siitä, ettei koirat astu varpaallaankaan sisätiloihin. Yhdestä kurapöksystä on ihan riittämiin siivoiltavaa kurakeleillä. Ihanat ulkokoirat!

Lomalaiset

Mitäs me lomalaiset. Kokonaisen huomisen vietän talvilomalla. Täytyy myöntää, että  olisin varsin loman tarpeessa. Ihmisten parissa työskennellessä ei ole kovinkaan suuri yllätys, että viikot ja päivät ovat kovin erilaisia. Alamäkeä, ylämäkeä. Ja ylämäen jälkeen taas alamäkeä. Ehkä se tästä. Pikkuhiljaa. Kenties jo perjantaina. 

Joskus sitä oikein ajattelee. Ajattelee mihin on elämässään ryhtynyt. Helpompiakin ammatteja ja polkuja varmasti olisi, helpompia työpaikkoja valittavana. Hetken pohdittua sitä tajuaa, ettei oikeasti haluakaan tehdä mitään muuta, mitään yksinkertaisempaa ja helpompaa. Oikeastaan haluaisi vielä vaikeammissa tilanteissa painia. Tehdä vielä konkreettisempia tekoja taatakseen maamme lapsille hyvän lapsuuden. Se on ollut unelma kauan ja varmasti tulee aina olemaan. Työ on kutsumusta ja sitä sen pitää ollakin aidon välittämisen ja läheisyyden säilyttämiseksi.

Pssst.. Ukki lahjoi lapsen korvapuustilla.